Mediakuutio -projekti Keskustakirjasto Oodin Kuutiossa : Mediateosten toteuttamiseen tarvittava asiantuntijuus ja välittäjyys taiteilijoiden ja järjestäjien näkökulmasta
Mediateosten toteuttamiseen tarvittava asiantuntijuus ja välittäjyys taiteilijoiden ja järjestäjien näkökulmasta
Hänninen, Soila; Koski-Vähälä, Sari; Lindfors, Ninu; Vuorinen, Anna-Kaisa; Ziegler, Denise (2020)
Hänninen, Soila
Koski-Vähälä, Sari
Lindfors, Ninu
Vuorinen, Anna-Kaisa
Ziegler, Denise
Taideyliopisto
2020
raportti
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020082864552
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020082864552
Kuvaus
Tutkimuksen konteksti :
Tutkijaryhmä koostui Taideyliopiston Soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijan ja Julkisen taiteen taideasiantuntijan erikoistumiskoulutuksiin osallistuvista taiteen ammattilaisista. Taideyliopiston Kuvataideakatemian tutkijatohtori Denise Ziegler toimi ryhmän vetäjänä.
Tutkijaryhmä koostui Taideyliopiston Soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijan ja Julkisen taiteen taideasiantuntijan erikoistumiskoulutuksiin osallistuvista taiteen ammattilaisista. Taideyliopiston Kuvataideakatemian tutkijatohtori Denise Ziegler toimi ryhmän vetäjänä.
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa Mediakuutio -projektin teosten tuotannollisista rakenteista ja reunaehdoista sekä pohdittiin tarvittavaa asiantuntijuutta ja välittäjyyttä taiteilijoiden ja järjestäjien näkökulmasta. Tutkimus on tehty eri taiteenalan ammattilaisten näkökulmia hyödyntäen. Tutkimuksessa käytettiin tiedonhankintaan puolistrukturoituja haastatteluja, osallistavaa yleisötyöpajaa ja palautekyselyä. Kevään 2020 Koronapandemia on vaikuttanut kaikkien osapuolten aikatauluihin.
Kuutio julkisena tilana, Keskustakirjasto Oodissa, nähtiin kutsuvana konseptina media-taiteelle ja esitysalustana, joka poikkeaa “valkoisen kuution” perinteestä. Taiteilijoille järjestetty työpaja koettiin hyväksi tavaksi hahmottaa ja sisäistää uutta teknologiaa ja esittämisen tapaa. Huolta aiheutti taiteilijan palkkion suuntautuminen suoraan teknisen avun, eli koodausasiantuntijan palkkaukseen. Projektin kipupisteenä oli myös Kuution toimimaton tekniikka, jonka vuoksi teosten työstäminen jäi ”kuvittelun tasolle”.
Odotus oli, että Kuutio-tilassa yleisö voi kokea kokonaisvaltaisia, tunteita herättäviä teoksia. Järjestäjät näkivät, että immersiiviset teokset toimivat yleisölle polkuna nykyilmiöiden äärelle. Joonas Hyvösen teoksen yhteyteen suunniteltiin yleisötyöpaja, joka herättäisi osallistujia pohtimaan kommunikaatiota ja kohtaamista osallistavan taiteen, draaman ja performanssin keinoin. Ami Lindholmin teoksen suunnitteluun yleisöä osallistavassa tapahtumakokonaisuudessa kartoitettiin vauvaperheiden kokemuksia siitä, mikä arjessa uuvuttaa ja antaa voimaa. Yleisön osallistumista havainnoitiin palautekyselyn avulla.
Järjestävällä taholla oli suuri tahtotila, sitoutuneisuus ja halu auttaa teosten toteutuksessa. Ajan puute aiheutti kuitenkin turhautumista ja voimattomuutta. Huomautettiin myös, että välittäjyydestä opitaan jatkuvasti. On kiinnitettävä huomiota esimerkiksi Oodin henkilökunnan välittäjäosaamiseen ja osaamisen koordinoimiseen ja päivitettävä sitä. Tärkeänä huomiona nousi esiin, että välittäjyyteen sisältyy jatkuvuus. Välittäjyys ei ole hetkellinen ilmiö.
Mediakuutio on Taiteen edistämiskeskuksen hanke. Haastatteluissa kävi ilmi, että uutta teknologiaa hyödyntävissä projekteissa täydennyskoulutukselle on suuri tarve. Heräsi kysymys, mikä taho vastaa tulevaisuudessa vastaavien projektien ja niiden rahoituksen järjestämisestä. Yhteistyö eri osapuolten kesken ja projektin kollektiivinen kehittäminen ovat avainasemassa.
Kuutio julkisena tilana, Keskustakirjasto Oodissa, nähtiin kutsuvana konseptina media-taiteelle ja esitysalustana, joka poikkeaa “valkoisen kuution” perinteestä. Taiteilijoille järjestetty työpaja koettiin hyväksi tavaksi hahmottaa ja sisäistää uutta teknologiaa ja esittämisen tapaa. Huolta aiheutti taiteilijan palkkion suuntautuminen suoraan teknisen avun, eli koodausasiantuntijan palkkaukseen. Projektin kipupisteenä oli myös Kuution toimimaton tekniikka, jonka vuoksi teosten työstäminen jäi ”kuvittelun tasolle”.
Odotus oli, että Kuutio-tilassa yleisö voi kokea kokonaisvaltaisia, tunteita herättäviä teoksia. Järjestäjät näkivät, että immersiiviset teokset toimivat yleisölle polkuna nykyilmiöiden äärelle. Joonas Hyvösen teoksen yhteyteen suunniteltiin yleisötyöpaja, joka herättäisi osallistujia pohtimaan kommunikaatiota ja kohtaamista osallistavan taiteen, draaman ja performanssin keinoin. Ami Lindholmin teoksen suunnitteluun yleisöä osallistavassa tapahtumakokonaisuudessa kartoitettiin vauvaperheiden kokemuksia siitä, mikä arjessa uuvuttaa ja antaa voimaa. Yleisön osallistumista havainnoitiin palautekyselyn avulla.
Järjestävällä taholla oli suuri tahtotila, sitoutuneisuus ja halu auttaa teosten toteutuksessa. Ajan puute aiheutti kuitenkin turhautumista ja voimattomuutta. Huomautettiin myös, että välittäjyydestä opitaan jatkuvasti. On kiinnitettävä huomiota esimerkiksi Oodin henkilökunnan välittäjäosaamiseen ja osaamisen koordinoimiseen ja päivitettävä sitä. Tärkeänä huomiona nousi esiin, että välittäjyyteen sisältyy jatkuvuus. Välittäjyys ei ole hetkellinen ilmiö.
Mediakuutio on Taiteen edistämiskeskuksen hanke. Haastatteluissa kävi ilmi, että uutta teknologiaa hyödyntävissä projekteissa täydennyskoulutukselle on suuri tarve. Heräsi kysymys, mikä taho vastaa tulevaisuudessa vastaavien projektien ja niiden rahoituksen järjestämisestä. Yhteistyö eri osapuolten kesken ja projektin kollektiivinen kehittäminen ovat avainasemassa.