Vuosina 2012–2019 valmistuneet musiikin tohtorit työelämässä : akateeminen urapolku vai ”mukava lisä”
Toimittaja(t)
Pohjannoro, Ulla
Kuusi, Tuire
Ojala, Juha
Taideyliopisto, Sibelius-Akatemia
2020
1798-5455
978-952-329-165-2
raportti
Sibelius-Akatemian selvityksiä ja raportteja 22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-165-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-165-2
Tiivistelmä
Tutkimuksessa paneuduimme Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tohtorikoulutuksesta
vuosina 2012–2019 valmistuneiden työllistymiseen. Tutkimme myös tohtorialumnien
käsityksiä tohtoriopintojen kehittämistä valmiuksista sekä osaamisesta, jota he tarvitsevat nykyisissä työtehtävissään. Lisäksi selvitimme tyytyväisyyttä omaan työtilanteeseen ja saatuun tohtorikoulutukseen sekä opiskeluaikaista ajankäyttöä. Tutkimus on jatkoa Kuusen (2012) aiempaan tohtorisukupolveen kohdistuneeseen tutkimukseen.
Sähköisellä kyselylomakkeella keväällä 2020 kerätty aineisto käsittää 49 tohtorialumnin
kyselyvastaukset. Se edustaa riittävällä tasolla perusjoukkoa koulutustyypin (taiteilija-,
tutkija- ja kehittäjä-, nyk. soveltajakoulutus), valmistumisvuoden ja sukupuolen suhteen.
Päällimmäiseksi tulokseksi nousi kahtiajako: yhtäältä ovat koulutukseensa tyytyväiset
alumnit, joilla työllistyminen ja työn tekeminen tohtorina on tuonut paljon osaamista ja
rikkautta elämään. Toisaalla, vaikkakin vähemmistössä, ovat tutkintoonsa pettyneet
musiikin tohtorit. Heille pätevöityminen on osoittautunut urakehityksen näkökulmasta
lähinnä ”mukavaksi lisäksi”, vaikka onkin rikastuttanut osaamista.
Musiikin tohtorit keskittyvät pääkaupunkiseudulle muutakin väestöä enemmän. Vaikka
työmarkkina-asema ja työtehtävät olivat tutkimukseen osallistuneilla pysyneet
keskimääräisesti samoina, yksilötason tarkastelun perusteella tohtorintutkinto saa aikaan liikettä ja uudelleen asemoitumista työelämässä. Muutos on suurelta osin myönteinen niin yksilölliseltä kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta: työmarkkina-asema ja sijoittuminen työelämään on jonkin verran kehittynyt, tulotaso hieman noussut – vaikka jääkin selvästi jälkeen valtakunnan muusta tohtorikunnasta – ja työtehtävät muokkautuneet hieman paremmin osaamista vastaavaksi.
Aiempaan tutkimukseen verrattuna musiikin tohtoreiden työn monimuotoisuus on
säilynyt, ja freelancereiden osuus on jopa kasvanut, vaikka se musiikin alalla onkin
vähäisempi kuin muilla taidealoilla; kaiken kaikkiaan musiikkiala työllistää maistereiden
lisäksi myös alansa tohtoreita muiden taidealojen kollegoja merkittävästi paremmin.
Tohtorius oli kuitenkin yhä harvemmin edellytyksenä vastaajien työllistymiselle.
Musiikin tohtorit työllistyvätkin usein samaan tehtävään tutkinnon jälkeen kuin missä he
olivat ennen tutkintoa, eikä tutkijan tehtäviin työllistyminen ole kovin tavallista.
Vertailtavuuden parantamiseksi seuraavassa työelämäselvityksessä tulisi panostaa vielä enemmän kysymysten yhdenmukaistamiseen valtakunnallisten kyselyjen kanssa ottaen kuitenkin huomioon musiikkialan erityisluonne. Jotta tutkimustietoa voitaisiin yhä
paremmin käyttää tohtorikoulutuksen kehittämistyössä, olisi käsillä olevan tutkimuksen
kaltaisen, etupäässä määrällisen tutkimuksen lisäksi syytä paneutua tarkemmin eri
koulutuslinjojen tohtoreiden käsityksiin koulutuksessa saavutettuun ja työssä tarvittavan
osaamisen kohtaannosta myös laadullisin menetelmin.
vuosina 2012–2019 valmistuneiden työllistymiseen. Tutkimme myös tohtorialumnien
käsityksiä tohtoriopintojen kehittämistä valmiuksista sekä osaamisesta, jota he tarvitsevat nykyisissä työtehtävissään. Lisäksi selvitimme tyytyväisyyttä omaan työtilanteeseen ja saatuun tohtorikoulutukseen sekä opiskeluaikaista ajankäyttöä. Tutkimus on jatkoa Kuusen (2012) aiempaan tohtorisukupolveen kohdistuneeseen tutkimukseen.
Sähköisellä kyselylomakkeella keväällä 2020 kerätty aineisto käsittää 49 tohtorialumnin
kyselyvastaukset. Se edustaa riittävällä tasolla perusjoukkoa koulutustyypin (taiteilija-,
tutkija- ja kehittäjä-, nyk. soveltajakoulutus), valmistumisvuoden ja sukupuolen suhteen.
Päällimmäiseksi tulokseksi nousi kahtiajako: yhtäältä ovat koulutukseensa tyytyväiset
alumnit, joilla työllistyminen ja työn tekeminen tohtorina on tuonut paljon osaamista ja
rikkautta elämään. Toisaalla, vaikkakin vähemmistössä, ovat tutkintoonsa pettyneet
musiikin tohtorit. Heille pätevöityminen on osoittautunut urakehityksen näkökulmasta
lähinnä ”mukavaksi lisäksi”, vaikka onkin rikastuttanut osaamista.
Musiikin tohtorit keskittyvät pääkaupunkiseudulle muutakin väestöä enemmän. Vaikka
työmarkkina-asema ja työtehtävät olivat tutkimukseen osallistuneilla pysyneet
keskimääräisesti samoina, yksilötason tarkastelun perusteella tohtorintutkinto saa aikaan liikettä ja uudelleen asemoitumista työelämässä. Muutos on suurelta osin myönteinen niin yksilölliseltä kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta: työmarkkina-asema ja sijoittuminen työelämään on jonkin verran kehittynyt, tulotaso hieman noussut – vaikka jääkin selvästi jälkeen valtakunnan muusta tohtorikunnasta – ja työtehtävät muokkautuneet hieman paremmin osaamista vastaavaksi.
Aiempaan tutkimukseen verrattuna musiikin tohtoreiden työn monimuotoisuus on
säilynyt, ja freelancereiden osuus on jopa kasvanut, vaikka se musiikin alalla onkin
vähäisempi kuin muilla taidealoilla; kaiken kaikkiaan musiikkiala työllistää maistereiden
lisäksi myös alansa tohtoreita muiden taidealojen kollegoja merkittävästi paremmin.
Tohtorius oli kuitenkin yhä harvemmin edellytyksenä vastaajien työllistymiselle.
Musiikin tohtorit työllistyvätkin usein samaan tehtävään tutkinnon jälkeen kuin missä he
olivat ennen tutkintoa, eikä tutkijan tehtäviin työllistyminen ole kovin tavallista.
Vertailtavuuden parantamiseksi seuraavassa työelämäselvityksessä tulisi panostaa vielä enemmän kysymysten yhdenmukaistamiseen valtakunnallisten kyselyjen kanssa ottaen kuitenkin huomioon musiikkialan erityisluonne. Jotta tutkimustietoa voitaisiin yhä
paremmin käyttää tohtorikoulutuksen kehittämistyössä, olisi käsillä olevan tutkimuksen
kaltaisen, etupäässä määrällisen tutkimuksen lisäksi syytä paneutua tarkemmin eri
koulutuslinjojen tohtoreiden käsityksiin koulutuksessa saavutettuun ja työssä tarvittavan
osaamisen kohtaannosta myös laadullisin menetelmin.