Johdatus sävelverkkoanalyysiin
Joutsenvirta, Aarre (1989)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-185-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-185-0
Tiivistelmä
Sävelverkko on abstrakti, visuaalinen apuväline, jolla voidaan kuvata musiikissa sointuja, asteikkoja, sävelryhmiä, sävelrivejä jne.
Erinimiset sävelet merkitään numeroilla siten, että keskenään enharmoniset sävelillä on sama numero oktaavialasta riippumatta. Kaikki c-sävelet merkitään nollalla, cis, des, hisis jne. merkitään numerolla 1. Säveltä g vastaa sävelverkossa numero 7 ja säveltä h numeroll. Kaikki kroman 12 säveltä ovat näin vailla muutamia sävellajeihin ja asteikkoihin normaalisti liittyviä ominaisuuksia.
Sävelet esitetään kaksiulotteisessa ruudukossa, jossa suunnat vastaavat intervalleja. Sävelverkko on pyritty rakentamaan niin, että keskeiset musiikilliset käsitteet, kuten esim. kolmisointu ja diatoninen asteikko, saavat selkeän ja yksinkertaisen hahmon. Vastaavasti suhteellisen epätavalliset harmoniat, jotka sisältävät paljon dissonansseja, ovat sävelverkolla hajanaisempia, jopa niin, ettei niistä voida muodostaa yhtenäistä kuviota. Esim. nelisoinnut, jotka muistuttavat toisiaan nuottiviivastolla, saavat sävelverkolla oman persoonallisen hahmonsa, josta voi nähdä suoraan myös soinnun sävelten väliset intervallit.
Myös asteikkoja voidaan verrata keskenään sävelverkon avulla. Asteikot voidaan ryhmitellä johonkin kattoasteikkoon kuuluviksi, esim. moodit (kirkkosävellajit) ovat kaikki diatonisen asteikon erilaisia muodostelmia. Vastaavia kattoasteikkoja löytyy myös synteettisille asteikoille. Erilaiset symmetriasuhteet näkyvät sävelverkolla niin, että ne muodostavat symmetrisiä hahmoja. Sävelryhmän inversiota vastaa hahmo, joka on käännetty sekä pysty- että vaaka-akselinsa ympäri.
Sävelverkolla on rakenteensa takia monia käyttömahdollisuuksia. Sen avulla voidaan havainnollistaa sointujen ja asteikkojen keskinäisiä erilaisuuksia ja toisaalta niiden yhteisiä ominaisuuksia. Musiikinopetuksessa tästä on hyötyä. Musiikin tutkijalle sävelverkko antaa mahdollisuuden erilaisten motiivisten sävelryhmien keskinäiseen ja nopeaan vertailuun. Säveltäjä hyötyy esim. mahdollisuudesta muodostaa sävelrivi, joka koostuu kaikista oktaavia pienemmistä intervalleista. Sävelverkon avulla jokainen mahdollinen peräkkäisten tai yhtäaikaisten sävelten ryhmä saa oman tunnisteensa, joka ei ole pelkkä koodi vaan kertoo suoraan sävelryhmän sävelten keskinäisistä musiikillisista suhteista.
Erinimiset sävelet merkitään numeroilla siten, että keskenään enharmoniset sävelillä on sama numero oktaavialasta riippumatta. Kaikki c-sävelet merkitään nollalla, cis, des, hisis jne. merkitään numerolla 1. Säveltä g vastaa sävelverkossa numero 7 ja säveltä h numeroll. Kaikki kroman 12 säveltä ovat näin vailla muutamia sävellajeihin ja asteikkoihin normaalisti liittyviä ominaisuuksia.
Sävelet esitetään kaksiulotteisessa ruudukossa, jossa suunnat vastaavat intervalleja. Sävelverkko on pyritty rakentamaan niin, että keskeiset musiikilliset käsitteet, kuten esim. kolmisointu ja diatoninen asteikko, saavat selkeän ja yksinkertaisen hahmon. Vastaavasti suhteellisen epätavalliset harmoniat, jotka sisältävät paljon dissonansseja, ovat sävelverkolla hajanaisempia, jopa niin, ettei niistä voida muodostaa yhtenäistä kuviota. Esim. nelisoinnut, jotka muistuttavat toisiaan nuottiviivastolla, saavat sävelverkolla oman persoonallisen hahmonsa, josta voi nähdä suoraan myös soinnun sävelten väliset intervallit.
Myös asteikkoja voidaan verrata keskenään sävelverkon avulla. Asteikot voidaan ryhmitellä johonkin kattoasteikkoon kuuluviksi, esim. moodit (kirkkosävellajit) ovat kaikki diatonisen asteikon erilaisia muodostelmia. Vastaavia kattoasteikkoja löytyy myös synteettisille asteikoille. Erilaiset symmetriasuhteet näkyvät sävelverkolla niin, että ne muodostavat symmetrisiä hahmoja. Sävelryhmän inversiota vastaa hahmo, joka on käännetty sekä pysty- että vaaka-akselinsa ympäri.
Sävelverkolla on rakenteensa takia monia käyttömahdollisuuksia. Sen avulla voidaan havainnollistaa sointujen ja asteikkojen keskinäisiä erilaisuuksia ja toisaalta niiden yhteisiä ominaisuuksia. Musiikinopetuksessa tästä on hyötyä. Musiikin tutkijalle sävelverkko antaa mahdollisuuden erilaisten motiivisten sävelryhmien keskinäiseen ja nopeaan vertailuun. Säveltäjä hyötyy esim. mahdollisuudesta muodostaa sävelrivi, joka koostuu kaikista oktaavia pienemmistä intervalleista. Sävelverkon avulla jokainen mahdollinen peräkkäisten tai yhtäaikaisten sävelten ryhmä saa oman tunnisteensa, joka ei ole pelkkä koodi vaan kertoo suoraan sävelryhmän sävelten keskinäisistä musiikillisista suhteista.