Jousisoittajan orkesterimuusikkous ja sen opettaminen : haastattelututkimus kolmen orkesterimuusikon käsityksistä

Abstract

Seminaarityössä tutkittiin jousisoittajan orkesterimuusikkoutta sekä orkesterisoiton opettamista. Tavoitteena oli selvittää, mistä jousisoittajan orkesterimuusikkous koostuu instrumentinhallinnan lisäksi ja tutkia, miten orkesterimuusikkouden kehitystä voisi tukea korkeakouluopinnoissa.

Tutkimukseen haastateltiin kolmea suomalaista ammattiorkesterissa työkseen soittavaa jousisoittajaa. Yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja haastateltavien valinta tehtiin harkinnanvaraisesti. Haastattelujen perusteella tuotettua tietoa vertailtiin aikaisempaan tutkimustietoon. Tutkimuksellisena viitekehyksenä olivat muusikkouteen, orkesterisoittoon ja kehollisuuteen liittyvät tutkimukset.

Tutkimuksen perusteella orkesterimuusikkous oli kokonaisvaltaista. Orkesterimuusikolle tärkeitä ominaisuuksia olivat tutkimuksen mukaan esimerkiksi mukautuvuus ja kyky vuorovaikutukseen sekä musiikillisesti että soittotilanteen ulkopuolella. Orkesterimuusikkouteen liittyvien asioiden sanallistaminen oli tutkimuksen haastateltaville verrattain haastavaa. Näin ollen orkesterimuusikkous näyttäisi sisältävän myös kehollisuuden elementtejä.

Orkesterisoiton opettamisessa oli tutkimuksen perusteella oleellista esimerkiksi rakentava palautteenanto, jokaisen opiskelijan lähestyminen yksilöllisesti hänen omista lähtökohdistaan sekä orkesteristemmoihin paneutuminen.