Suomenkielisen ja Suomen ruotsinkielisen virsikirjan sävelmätyypit ja niiden erot
Stöckell, Tuula (2021)
Stöckell, Tuula
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2021
Kirjallinen työ
kirkkomusiikki ja urut
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061637580
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061637580
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa laadin Suomen ruotsinkielisestä virsikirjasta sävelmistökartoituksen ja vertaan sitä suomenkielisen virsikirjan sävelmistöön. Aineistona ovat vuonna 1986 hyväksytyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjat. Luokittelen sävelmät kuuteen eri sävelmätyyppiin, joista osa jakautuu lisäksi alaluokkiin. Sävelmätyypittelyn ja virsikirjojen vertailun pohjana toimii Tuuli Murajan tekemä sävelmistökartoitus suomenkielisestä virsikirjasta, josta poikkean muutamissa kohdissa. Selvitän tutkimuksessani myös virsikirjojen yhteisten sävelmien määrän.
Käytän tutkimuksessani kvantitatiivista tutkimusmetodia sävelmien taulukoinnin ja luokittelun käsittelyssä ja kvalitatiivista tutkimusmetodia sävelmien analysoinnissa ja asettamisessa sävelmätyyppeihin.
Tutkimukseni tärkein tulos on Suomen ruotsinkielisen virsikirjan sävelmistökartoitus. Lisäksi selvitin suomenkielisen ja Suomen ruotsinkielisen virsikirjan yhteisten sävelmien määräksi 215 sävelmää. Näiden lisäksi vertasin tutkimuksessani ruotsinkielisen virsikirjan sävelmätyyppejä ja niiden määriä Murajan tekemään suomenkielisen virsikirjan sävelmistökartoitukseen. Tutkimus vahvisti useat ennakko-oletukseni. Yhteistä sävelmistöä on eniten vanhimmassa aineistossa, 1400–1600-luvun perinteisissä koraaleissa. Sävelmistöt eroavat eniten koraalitoisintojen, hengellisten laulujen ja uusien koraalien määrässä; koraalitoisintoja on suomenkielisessä virsikirjassa yli kolme kertaa enemmän kuin ruotsinkielisessä, hengellisiä lauluja ja uusia koraaleja puolestaan ruotsinkielisessä yli kaksi kertaa enemmän kuin suomenkielisessä. Näiden erojen syiden pohtiminen on kiinnostava jatkotutkimuksen aihe. Lisäksi ruotsinkielinen virsikirja eroaa suomenkielisestä huomattavalla ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten sävelmien osuudella. Tekemäni sävelmistökartoitus antaa yhden mahdollisuuden ruotsinkielisen virsikirjan sävelmien luokitteluun ja on edellytyksenä sille, että luokkia voi jatkossa tarkentaa ja muuttaa. Tutkimukseni antaa myös mahdollisuuden virsikirjojen sävelmistöjen vertailun syventämiseen.
Käytän tutkimuksessani kvantitatiivista tutkimusmetodia sävelmien taulukoinnin ja luokittelun käsittelyssä ja kvalitatiivista tutkimusmetodia sävelmien analysoinnissa ja asettamisessa sävelmätyyppeihin.
Tutkimukseni tärkein tulos on Suomen ruotsinkielisen virsikirjan sävelmistökartoitus. Lisäksi selvitin suomenkielisen ja Suomen ruotsinkielisen virsikirjan yhteisten sävelmien määräksi 215 sävelmää. Näiden lisäksi vertasin tutkimuksessani ruotsinkielisen virsikirjan sävelmätyyppejä ja niiden määriä Murajan tekemään suomenkielisen virsikirjan sävelmistökartoitukseen. Tutkimus vahvisti useat ennakko-oletukseni. Yhteistä sävelmistöä on eniten vanhimmassa aineistossa, 1400–1600-luvun perinteisissä koraaleissa. Sävelmistöt eroavat eniten koraalitoisintojen, hengellisten laulujen ja uusien koraalien määrässä; koraalitoisintoja on suomenkielisessä virsikirjassa yli kolme kertaa enemmän kuin ruotsinkielisessä, hengellisiä lauluja ja uusia koraaleja puolestaan ruotsinkielisessä yli kaksi kertaa enemmän kuin suomenkielisessä. Näiden erojen syiden pohtiminen on kiinnostava jatkotutkimuksen aihe. Lisäksi ruotsinkielinen virsikirja eroaa suomenkielisestä huomattavalla ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten sävelmien osuudella. Tekemäni sävelmistökartoitus antaa yhden mahdollisuuden ruotsinkielisen virsikirjan sävelmien luokitteluun ja on edellytyksenä sille, että luokkia voi jatkossa tarkentaa ja muuttaa. Tutkimukseni antaa myös mahdollisuuden virsikirjojen sävelmistöjen vertailun syventämiseen.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1548]