Oppimispsykologisia näkökulmia harmonikansoiton tekniikan opetukseen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida oppimispsykologisia näkökulmia, joita harmonikansoiton tekniikan opettamiseen liittyy. Tutkimuksessa pohdittiin myös tekniikan ja tulkinnan suhdetta toisiinsa. Tutkimuskysymyksenä oli: Millaisia haasteita harmonikansoiton tekniikan opettamiseen liittyy ja miten niitä voidaan ratkaista oppimispsykologisista näkökulmista?

Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin aikaisempaa kirjallisuutta harmonikansoiton tekniikasta. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin metakognitioon, itsesäätelyyn ja erilaisiin oppimiskäsityksiin liittyviä aikaisempia tutkimuksia ja teorioita.

Tutkimus tehtiin empiirisenä ja kvalitatiivisena tutkimuksena. Siinä haastateltiin kolmea kansainvälisesti arvostettua harmonikkapedagogia, jotka ovat opettaneet pitkään korkeakoulutasolla. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina.

Tutkimustuloksissa todettiin, että soittotekniikan opettamisen haasteena on soittotekniikan käsitteen monimutkaisuus. Soittotekniikkaan liittyy motorisen tekniikan lisäksi muun muassa tulkinnalliset ja ergonomiset asiat. Myös muita soittotekniikkaan liittyviä osa-alueita löydettiin tutkimuksessa. Oppimisen haasteita voidaan yrittää ratkaista lisäämällä opiskelijoiden tietoisuutta metakognitiivisten taitojen käytöstä sekä rohkaista opiskelijoita käyttämään metakognitiivisia taitoja rohkeammin. Tutkimuksessa todettiin myös, että muusikoilla metakognitiivisten taitojen käyttö on automaattista eikä taitojen käyttöä välttämättä aktiivisesti tiedosteta. Opettajan tulisi välittää metakognitiivisten taitojen käyttöä oppilailleen, jotta harjoittelu soittotuntien ulkopuolella olisi mahdollisimman tehokasta.