Kentauri kuilussa : ruumiin ja teknologian muodostama hybridi suhteessa omaan koreografiseen ajatteluun

Abstract

Kolmen viimeisen vuoden aikana olen tehnyt teoksia, joissa esiintyjinä tai muina taiteellisina toimijoina on ihmisten lisäksi ollut erilaisia robotteja, algoritmeja ja sensoreita. Aloin tehdä teoksia teknologian kanssa, koska halusin lisätä teknologian saavutettavuutta ja vaikuttaa siihen millaisia mielikuvia teknologiaan liitetään. Teknologiaan kytkeytyykin paljon yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä, joihin pyrin olemaan alati tiedostavassa suhteessa teknologian kanssa operoivana taiteilijana. Kerron tässä työssä, miten olen ratkonut näitä kysymyksiä taiteellisessa työssäni.

Ruumiillisen taiteen tekijänä en pidä ruumiillisuutta ja teknologiaa kategorisesti erillisinä. Niiden rajat muuttuvat huokoisiksi ja ne sulautuvat toisiinsa, ne siis muodostavat hybridejä. Silti en väitä, että nämä kaksi entiteettiä olisivat täysin samaa. Puran tätä hybridiä muun muassa siihen vaikuttavien erilaisten toimijuuksien kautta. Pyrin jäsentelemään erilaisia toimijuuksia suhteessa toisiinsa ja löytämään keinoja, miten ilmentää niitä taiteellisessa työssäni. Tarkastelen teknologian omaa toimijuutta sekä inhimilliseltä että ei-inhimilliseltä kantilta.

Minulle toimijuus linkittyy valintoihin, valtaan ja kontrolliin. Kategorisoiminen, organisointi ja sitä myötä jonkinasteinen kontrollointi nähdään perinteisesti liittyvän koreografin ammatinkuvaan. Olen pyrkinyt tietoisesti tästä kontrolloinnista eroon omaksumalla ja kehittämällä praktiikoita, joissa jaan valtaa niin ei-inhimillisille toimijoille kuin muille työryhmän jäsenille. Kerron toisessa osassa näistä taiteellisista konsepteista ja praktiikoista, joita ovat muun muassa havainnosta liikkeelle lähteminen, rinnakkaisasettelun praktiikka, mimesis, unisono ja erilaiset scorerakenteet.

Näen ihmisen ja teknologian suhteen verkostomaisena, ne limittyvät kiinteästi toisiinsa. Näin ollen tarkastelen tässä työssä elävän ja elottoman, orgaanisen ja mekaanisen suhdetta rinnakkain, ei toisistaan vastakkaisina elementteinä. Teknologian olemus kytkeytyy pitkälti ihmisen perustavanlaatuiseen tarpeeseen kehittää alati itseään ruumiillisen taidon kautta. Paneudun teknologian, ihmisen ja ruumiillisuuden väliseen vastavuoroisuuteen osassa kolme.

Lähestyn ihmisen ja ei-inhimillisen välistä suhdetta myös ihmistoimijuuden heikentämisen kautta. Käyn dialogia posthumanististen ja uusmaterialististen teorioiden kanssa. Pyrin löytämään olioiden oman voiman (Bennett) ja siten näkemään ei-inhimillisen arvokkaana itsenäisenä oliona. Lisäksi olen pyrkinyt huomioimaan omassa ruumiillisuudessani ei-inhimillisyyttä.

Käsittelen ihmisen ja ei-inhimillisen keskinäistä suhdetta myös korostamalla ihmistoimijuutta. Katson transhumanistisen suuntauksen edustavan ihmisen ylivaltaisuutta suhteessa muihin lajeihin. Transhumanismi tähtää ihmiskehon parantamiseen esimerkiksi teknologian avulla. Näen transhumanismin kiinnostavana ilmiönä, koska sen myötä on mahdollisuus venyttää ruumiin rajoja ja ruumiillisen kokemisen tapoja. Puran teknologian ja ruumiillisuuden integroitunutta suhdetta konseptien proteesi ja kyborgi kautta, jotka voidaan nähdä osaksi transhumanistista suuntausta.

Osassa neljä kerron miten nämä edellä mainitut praktiikat ja teoriat toteutuivat opinnäytteeni taiteellisessa osuudessa Terrain of Spills.