Teosprosessit tanssijantaiteen kerrostumisen osana : tanssijana teoksissa Performing Perception ja Core

Abstract

Kirjallisessa opinnäytteessä ”Teosprosessit tanssijantaiteen kerrostumisen osana: tanssijana teoksissa Performing Perception ja Core” avaan ja pohdin tanssijantaiteen kerrostumista ja muotoutumista teosprosessien myötä. Näkökulmani on tanssijantaiteessa ja havaintoni aukeavat praktisesta tanssijuudesta. Keskityn avaamaan tanssijantaiteen kerrostumisen kokemuksia omakohtaisesti kahden maisteriopintojeni aikaisen teosprosessin kautta, joissa toimin tanssijan ja esiintyjän positioissa. Tämän lisäksi pohdintaani tukevat laajemmasta ja filosofisesta näkökulmasta Timo Klemolan Liikunta tienä kohti varsinaista itseä: liikunnan projektien fenomenologinen tarkastelu (1990) ja Jaana Parviaisen Tanssi ihmisen eksistenssissä (1994).

Hahmotan tanssijantaiteen toteutuvan tämän ajan nykytanssin kentällä teosprosessien ketjuista, jotka muodostavat tanssijoille merkittävän osan heidän tanssijuuden elämismaailmastaan. Tämä teoksien jatkumo rakentaa tanssijantaidetta. Erilaisten kronologisesti etenevien teosprosessien myötä tanssijoiden tanssijuus kerrostuu ja muotoutuu jatkuvasti uudestaan. ”Teoksisuus” ohjaa nykytanssin ja nykytaiteen näyttämöteosprosesseja voimakkaasti, ja teos ja sen tarpeet asettuvat työskentelyn keskiöön. Tällainen työskentelyn suunta ohjaa tanssijantaidetta tutkimaan ja sopeutumaan teoksen ehdottamaan maastoon ennemmin kuin esittelemään jo kertynyttä tanssijan taitoa tai tekniikkaa. Jokaisen teosprosessin aikana tanssija onkin uusien mahdollisuuksien äärellä kantaen ruumiissaan kuitenkin kaikkia tanssin kokemuksiaan.

Havainnoin ensimmäiseksi tanssijantaidetta Tero Hytösen koreografian taiteellisessa lopputyössä Performing Perception. Teosprosessissa työskentelymme sisälsi liiketehtävien perinpohjaista, miltei harrasta harjoittamista ja teoksen kaikkien taiteellisten osa-alueiden samanaikaista työstämistä. Tämän johdosta tanssijantaide vaikuttui teoksen valosta, äänestä ja ympäristöstä jo työskentelyn varhaisista vaiheista saakka. Pitkään työstetyt liiketehtävät, kollektiiviset työskentelytavat ja yhteistä tanssihistoriaa jakava tanssijajoukko olivat kaikki osana vahvasti vaikuttamassa tanssijantaiteen muotoutumiseen tämän teosprosessin äärellä.

Toinen teos Core, jonka esittelen, on oma taiteellinen lopputyöni tanssijantaiteen maisteriohjelman tarjoamassa teosprosessissa TADaC (Theater Academy Dance Collective). Sen koreografina toimi Emmi Venna. Coren kautta avaan tanssijantaiteen muotoutumista suhteessa teoksen scoreen, joka haastoi kohtamaan ja tunnistamaan oman tanssijuuteni tapoja, arvoja ja laatuisuuksia. Score raamitti tanssiani rakenteellisesti ja toiminnallisesti jättäen kuitenkin liikkumisentavat itsen päätettäväksi ja tämän kautta liikekokemukseni pääsivät manifestoitumaan esiin kehomuististani. Tanssijantaidetta ja koko teosprosessia varjostivat työskentelyn ajoittuminen pandemian aikaan. Yleisörajoituksista johtuen teos ei ole päässyt vielä tämän kirjallisen työn valmistumisen aikaan yleisön eteen. Esiintymisten ja kiertuetoiminnan puuttuminen jättivät ison loven tanssijantaiteen kokemiseen ja kehittymiseen.

Vertaan myös näiden kahden teosprosessin työskentelyn rytmitystä, tuotantojen rakenteita ja niiden vaikutusta tanssijataiteeseen. Eri tekijät ohjaavat erilaiseen paneutumiseen tanssijantaiteessa ja tätä kautta tanssijuus saa kerrostua erilaisia reittejä. Teatterikorkeakoulun tuotantorakenteet muun muassa vaikuttivat esittelemieni teosten työryhmien jäsenten läsnäoloon harjoituksissa ja sitä kautta teoksen eri taiteellisten osa-alueiden läsnäoloon prosessin aikana. Performing Perceptionissa tanssijantaiteeni muotoutui suhteessa kaikkiin teoksen osa-alueisiin, kun taas Coressa tanssijuuteni kerrostui hyvin itsenäisenä irrallaan muista teoksen osa-alueista.

Omien kokemusten kautta teen päätelmän tanssijantaiteen olevan jatkuvassa hienovireisessä muutoksessa erilaisten teosprosessien myötä. Oma kiinnostus, teoksen aihe, teema tai pureutumisen kohde ja työskentelymuoto ohjaavat tanssijantaiteen kerrostumaan teosprosessien äärellä omalla erityisellä tavallaan.