HUKASSA – tilaa tuntemattomalle

Abstract

Taiteellista työskentelyäni määrittää epäsuora lähestymistapa, jonka ytimessä on yritys oman tiedon, taiteellisen tahdon, ennakkoluulojen, oletusten ja odotusten väistämiseksi – yritys kohti tuntematonta. Opinnäytteessäni pohdin tuntemattoman roolia työskentelyssäni lavastajana ja kartoitan reittejäni sitä kohti. Millaista olisi lavastus, jossa on tilaa tuntemattomalle; lavastus, joka ylittää oman havaitsemiseni, tietämiseni ja ymmärrykseni? Artikuloin tätä skenografista lähestymistapaa löytääkseni uusia keinoja sanallistaa työskentelyäni, sekä avatakseni materiaalisen ja esteettisen työskentelyn ulottuvuuksia esittävien taiteiden alalla laajemminkin.

Opinnäytteeni on jakautunut kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa taustoitan lyhyesti kirjallista aineistoa ja avaan tuntemattomaan liittyvää tematiikkaa. Toisessa osiossa reflektoin aihetta suhteessa taiteelliseen työskentelyyni käymällä läpi opinnäytteeni taiteellisen osion HUKASSA -esityksen (2019) lavastuksellisia ratkaisuja, jonka jälkeen hahmottelen aiheeseen liittyviä tilallisia ominaisuuksia käyttäen aineistona muitakin maisteriopintojeni aikaisia produktioita. Viimeisessä osiossa pohdin esteettisen ja materiaalisen työskentelyn taiteellisia, eettisiä ja poliittisia ulottuvuuksia.

Tuntematon on jotain tietoni, ymmärrykseni, hallintani ja havaintokykyni toiselle puolella. Sitä ei voi lähestyä tietämisen, ymmärtämisen ja hallinnan kautta, joten on käännyttävä kohti ei-tietämistä, väärinymmärtämistä ja epäonnistumista. Nämä ilmenevät sekä vääjämättöminä että olennaisina tekijöinä taiteellisessa työskentelyssä ja eettisessä kommunikaatiossa. Lavastuksellisen työskentelyni pohjalta pohdin, miten nämä käsitteet soveltuisivat tilalliseen työskentelyyn, ja hahmottelen heikkoa lavastusta perustuen Tuija Kokkosen väitöskirjassaan Esityksen mahdollinen luonto: suhde ei-inhimilliseen esitystapahtumassa keston ja potentiaalisuuden näkökulmasta (2017) kehittämään heikon toimijuuden käsitteeseen. Olennainen havainto liittyy epäonnistumisen, keskeneräisyyden ja epämääräisyyden tuottamaan affektiiviseen ulottuvuuteen, joka koskee ja liikuttaa katsojan ruumista, ilmentäen esineiden, materian ja lavastuksen toimijuutta.

Suhteutan työskentelystäni tekemiäni havaintoja uusmaterialistisesta ajattelusta nouseviin ajatuksiin ja käsitteisiin. Uusmaterialistisesta näkökulmasta ihminen ei ole maailmasta erillinen tai sen hallinnassa, vaan osa sen materiaalista kudosta – siihen pohjimmiltaan sekaantunut ja saastunut – muotoutuen sen kanssa ja sitä vasten. Tässä muotoutumisessa ei-inhimillinen materia näyttäytyy aktiivisena ja elinvoimaisena toimijana. Materian toimijuus avaa reittejä sille, miten taiteellinen prosessi voi viedä teosta oman taiteellisen intentioni, tietämiseni ja ymmärrykseni yli, sekä sille, miten teos ja sen lavastus voi vaikuttaa katsojaan. Estetiikan ja materiaalisuuden ottaminen työskentelyn lähtökohdaksi näyttäytyy tässä yhteydessä heikkona toimintana: antautumisena materiaalisuuksien tahdolle, jotta ne voisivat johtaa arvaamattomiin suuntiin – jotta lavastus ylittäisi oman hallintani.

Perinteinen tapa ymmärtää taiteellista työskentelyä aihe- ja sisältökeskeisesti on johtanut muodon ja materiaalisuuden hahmottamiseen teoksessa toissijaisina elementteinä. Tämän vuoksi olen kokenut tarvetta löytää uusia keinoja lähestyä työskentelyäni sekä artikuloida muodon, materiaalisuuden ja estetiikan merkityksiä. Muotoa, materiaalisuutta ja estetiikka koskevat kysymykset liittyvät siihen, mikä tulee havaituksi, huomatuksi ja tiedetyksi, sekä siihen, miten elämme ja toimimme maailmassa, ja ovat siten poliittisia. Nämä kysymykset ovat myös konkreettisesti läsnä skenografisessa työskentelyssä. Tämä havainto tarjoaa väyliä skenografisen työskentelyn merkitysten ja mahdollisuuksien uudelleenarviointiin niin esittävien taiteiden kontekstissa kuin laajemminkin yhteiskunnassa.