Tanssinopettajan vaellus ideaalien peilimaailmassa

Abstract

Taiteellis-pedagoginen opinnäytteeni koostuu kolmesta tasaveroisesta osasta: tanssia ja opettamista käsittelevistä omakohtaisista kirjoitelmista, kirjoitelmiin pohjautuneesta esityksestä Vai jotain muuta? sekä näiden myötä ja rinnalla syntyneestä pidemmästä reflektiosta joka etsiytyy keskusteluun lähdekirjallisuuden kanssa. Opinnäytteen kirjallisen osion liitteenä on yhdentoista kirjoitelman valikoima Päiväretkiä – eksymisiä. Liitteen kirjoitelmat ovat lyhyehköjä, yhdeltä istumalta syntyneitä kirjallisia retkiä, joilla annan tarinan kuljettaa. Pidempi reflektio puolestaan asettaa kirjoitelmien poleemiset pohdinnat osaksi laajempaa maisemaa. Reflektioteksti eroaa Päiväretkistä myös siinä, että sen kirjoittaminen on ollut pitkä ja perille pääsyä miettimättä taivallettu tutkimusmatka. Opinnäytetyön kolmiosaisen kokonaisuuden täydentää esitys Vai jotain muuta, jonka ensi-ilta oli Teatterikorkeakoulussa 7.10.2020. Esityksen työryhmään kuuluivat lisäkseni teatteripedagogiikan maisteriopiskelija Jenni Bergius, harpisti-säveltäjä ja musiikkipedagogi Natalia Castrillón sekä kuvataiteilija-kuvataidekasvattaja ja draamapedagogi Hanna Pulkkinen.

Kirjoittaminen on ollut työssäni tärkeä tutkimisen menetelmä. Käyttämästäni tyylistä voi löytää monia autoetnografisen kirjoittamisen piirteitä – minämuotoisuutta, kokemuksellisuutta, liittämistä kulttuuriseen ympäristöön. Lisäksi kirjoitelmieni pohjalta rakentui esitys, joten työssä sovelletaan myös taiteellisen tutkimuksen menetelmiä. Käytän vaeltamisen ja retkeilyn vertauskuvia, sillä opinnäytteeni aiheet nousevat pitkästä tanssin parissa kulkemastani matkasta. Olen valmistunut tanssijaksi jo vuonna 1987 Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta ja työskennellyt pitkään ensin tanssijana ja sitten tanssinopettajana. Kertyneistä kokemuksistani nostan esiin kyseenalaistamista vaativia ideaaleja ja toimintamalleja, joiden tiedostaminen voi auttaa oman opettajuuden kehittämisessä. Jos työskentelyäni ajatellaan hermeneuttisena kehänä, muodostavat kirjoitelmat sen ensimmäisen kierroksen ja esityksen rakentaminen toisen. Lähdekirjallisuudessa vaeltelu yhdessä pidemmän reflektion kirjoittamisen kanssa on kehän kolmas kierros. Jokainen vaihe on antanut mahdollisuuden syventää ajattelua ja tulkita näkymiä uudelleen.

Pohdin tanssijakäsitystä, opettajan etiikkaa ja taiteen opettamista sekä omien kokemusteni että lähdekirjallisuudesta löytyneiden matkakumppanien avulla. Yritän erottaa haitallisen perinnön hyödyllisestä ja samalla vahvistaa oan opettajuuteni peruseetosta. Pyrin lähemmäs sitä ”tanssin kirkasta ydintä”, joka käytännön työssä tuntuu niin helposti karkaavan ulottumattomiin. Miten synnyttää luottamuksen ilmapiiri? Miten nostaa tanssioppilas oman oppimisensa pääosaan ja tanssin kokemuksellisuus etualalle? Miten pystyä katsomaan keskeneräisyyttä lempeän ymmärtäväasti – myös itsessään? Pohdin tanssijakäsityksen yhteyttä tanssin pedagogiikkaan ja kysyn, nähdäänkö tanssija omaa toimijuutta omaavana taiteen tekijänä. Käsittelemäni teemat yhdistyvät myös ajankohtaiseen keskusteluun vallan väärinkäytöstä taiteen piirissä. Toivon, että tästä yhden tanssinopettajan vaelluksesta on hyötyä myös muille, jotka taivaltavat tanssin, opettamisen ja taidepedagogiikan maastoissa.