Sävelaste-skeemojen suhde muotoon C. P. E. Bachin A-duuriklaveerisonaatissa Wq. 55/4
Grönlund, Aapo (2022)
Grönlund, Aapo
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2022
Tutkielma
sävellys ja musiikinteoria
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031423314
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031423314
Tiivistelmä
ässä tutkimuksessa pyrin selvittämään sävelaste-skeemojen suhdetta muotoon C. P. E. Bachin A-duuriklaveerisonaatissa Wq. 55/4 (1765). Metodologiaan sisältyivät erityisesti Robert Gjerdingenin vakiinnuttamat galantin musiikin sävelaste-skeemat, ja kyseiseen musiikkiin päteviä muotokäsitteitä erityisesti L. Poundie Bursteiniltä / Kochilta, Wayne Pettyltä ja William Caplinilta.
Tutkimustuloksena löytyi muun muassa, että eri sävelaste-skeemojen vastaavuus on Bachille sävellyksellinen voimavara, jonka avulla hän voi sekä luoda että pettää kuulijan muotoon liittyviä odotuksia. Esimerkiksi ensimmäisen osan ensimmäisen taitteen (esittelyjakso) Romanesca suhteutuu toiseen taitteen Monte Romanescaan, ja näin toimii muodonnan keinona. Toisaalta esimerkiksi kolmannen osan toisessa taitteessa (kehittelyjaksossa) ehkäpä epätyypillisellä skeemojen ketjutuksella luodaan epävakautta ja petetään kuulijan oletus selkeästä muotoyksikön alkamisesta tai päättymisestä.
Aihetta jatkotutkimukselle on esimerkiksi siinä, onko Bachille erityisesti 1760-luvun klaveerisonaatteja koskien tyypillistä vai poikkeavaa luoda silta (Kochin Appendix) toisen taitteen (kehittelyjakso) päättävän kadenssin ja kolmannen taitteen (kertausjakso) teemamateriaalin toiston välille, ja mitkä ovat tämän sillan tyypilliset ominaisuudet. Tämän sonaatin ensimmäisen ja kolmannen osan kohdalla kyseisen sillan voisi kuvailla nimenomaan leikittelevän paluun odotuksella.
Tutkimustuloksena löytyi muun muassa, että eri sävelaste-skeemojen vastaavuus on Bachille sävellyksellinen voimavara, jonka avulla hän voi sekä luoda että pettää kuulijan muotoon liittyviä odotuksia. Esimerkiksi ensimmäisen osan ensimmäisen taitteen (esittelyjakso) Romanesca suhteutuu toiseen taitteen Monte Romanescaan, ja näin toimii muodonnan keinona. Toisaalta esimerkiksi kolmannen osan toisessa taitteessa (kehittelyjaksossa) ehkäpä epätyypillisellä skeemojen ketjutuksella luodaan epävakautta ja petetään kuulijan oletus selkeästä muotoyksikön alkamisesta tai päättymisestä.
Aihetta jatkotutkimukselle on esimerkiksi siinä, onko Bachille erityisesti 1760-luvun klaveerisonaatteja koskien tyypillistä vai poikkeavaa luoda silta (Kochin Appendix) toisen taitteen (kehittelyjakso) päättävän kadenssin ja kolmannen taitteen (kertausjakso) teemamateriaalin toiston välille, ja mitkä ovat tämän sillan tyypilliset ominaisuudet. Tämän sonaatin ensimmäisen ja kolmannen osan kohdalla kyseisen sillan voisi kuvailla nimenomaan leikittelevän paluun odotuksella.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]