”Leikitään tosissaan, muttei vakavissaan” : uran alkuvaiheessa olevien instrumenttipedagogien käsityksiä säveltämisen opettamisesta

Abstract

Tutkimuksen tehtävä oli selvittää uran alkuvaiheessa olevien instrumenttipedagogien käsityksiä säveltämisen opettamisesta. Tutkimus tarkasteli uran alkuvaiheessa olevien instrumenttipedagogien näkökulmia säveltämiseen niin taiteellisena kuin pedagogisena ilmiönä. Lisäksi tutkimus analysoi opettajan roolia luovaa musiikin tekemistä opetettaessa. Tutkimuskysymys oli, millaisia käsityksiä uran alkuvaiheessa olevilla instrumenttipedagogeilla on säveltämisen opettamisesta.

Tämän laadullisen tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui säveltämiseen ja improvisaatioon, niiden rooliin musiikinopetuksessa sekä niiden opetuksessa tunnistettuihin haasteisiin. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkimusaineistoa käsiteltäessä käytettiin induktiivista analyysiä, jossa tavoitteena oli tarkastella syntynyttä tutkimusaineistoa mahdollisimman monitahoisesti ja yksityiskohtaisesti.

Säveltäminen ja improvisaatio miellettiin suurelta osin päällekkäisiksi käsitteiksi, mutta myös eroja näiden kahden luovan musiikin tekemisen muodon välillä tunnistettiin. Sekä säveltämiseen että improvisaatioon yhdistettiin kokemuksia taiteellisesta vapautuneisuudesta ja niiden tarjoamat mahdollisuudet yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä tunnistettiin laajasti.

Säveltämisen ja improvisaation opettamisessa havaittiin niin oppilas- kuin opettajalähtöisiä haasteita, jotka liittyivät muun muassa sekä oppilaiden että opettajien kokemiin epävarmuuden tunteisiin. Tutkimuksen tulosten perusteella esitetään, että instrumenttipedagogien koulutuksessa tulisi aiempaa paremmin valmistaa opiskelijoita luovan musiikin tekemisen opettamiseen.