Democracy through pop? : thinking with intersectionality in popular music education in finnish schools
Koskela, Minja (2022)
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2022
2489-8155
978-952-329-266-6
Väitöskirja
musiikkikasvatus
Studia musica 90
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-266-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-266-6
Tiivistelmä
This article-based doctoral dissertation is an inquiry into the conditions required for democractic popular music education (PME) in Finnish basic education. Although critical research on PME in Finland has recently increased, the rapid diversification of Finnish society due to migration calls for a more profound exploration of the practices of PME in school with respect to the intersecting identities of students. The inquiry questions previous claims that popular music is students’ ‘own’ music and, therefore, a democratic medium through which to teach music. The democracy argument has led to PME becoming an internationally recognized and hegemonic feature of schooling in Finland. The overarching question guiding the inquiry is: On what and on whose terms is the democracy of PME in Finnish school music education constructed and enacted?
Methodologically, this inquiry engages in the inquiry as stance tradition as the practitioner- researcher explores her own PME teaching context. The research was conducted with an optional music class of 22 lower secondary school students in one Finnish school in which lessons consisted mainly of playing and singing popular music pieces chosen by the students. The empirical material includes videotaped lessons (n=7), student interviews (n=14), a teacher-researcher diary, and the National Core Curricula for basic education and music (2004 and 2014). Reflexivity was enacted in three stages: self-reflexivity, inter-reflexivity between two researchers, and systems reflexivity. The inquiry as stance tradition was deepened by engaging with the thinking with theory approach with and through Kimberlé Crenshaw’s theory of intersectionality and Chantal Mouffe’s theory of radical democracy. The data were analysed by first using qualitative content analysis and (deductively) coding the transcriptions and curricula texts, then using insight-driven analysis and, finally, thinking with theory to interpret the codes.
The findings are presented in three international peer-reviewed articles two of which were co- authored and one single authored. Article 1 explores the politics of diversity in the Finnish National Core Curricula for basic education and music and calls for rethinking inequalities in PME as well as formulating new understandings of diversity at the policy level by using intersectionality as a tool. Article 2 explores the classroom negotiations in PME. By examining on three episodes from the observed music lessons, it shows that negotiation processes in PME are mainly conducted from the viewpoint of the teacher and the school's norms and therefore neglect student perspectives. The article suggests that pursuing democracy in PME entails widening the focus beyond subject content to the interactional context of the music classroom. Article 3 focuses on the interviews with students and explores social class, ‘race’, and their intersections in the practices of PME. The article suggests that by engaging in reflexivity and systems thinking music teachers could critically
(re)consider the tasks they assign to students and develop awareness of how the hierarchies in Finnish society may manifest in the PME classroom and prevent democratic negotiations.
Overall, the findings show that treating popular music as democratic in and of itself creates a paradox in which the students––despite their intersecting identities––are treated as a homogenous group and assumed to be middle-class and white. Consequently, PME reproduces the normative hierarchies present in the surrounding society. Hence, the inquiry suggests that future music teachers should be guided 1) to critically read curricula and how they reflect society and its hierarchies, and 2) to recognize and deconstruct the mechanisms that produce structural inequalities. Finally, the inquiry suggests that 3) music teachers may benefit from using intersectionality as an analytical lens. As intersectionality takes plurality as a starting point, it can help make inequalities visible as teachers strive towards radical democracy in (popular) music education. Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkitaan demokraattisen populaarimusiikkikasvatuksen edellytyksiä suomalaisessa peruskoulussa. Vaikka kriittinen populaarimusiikkikasvatus on Suomessa viime vuosina lisääntynyt, edellyttää suomalaisen yhteiskunnan nopea moninaistuminen perusteellisempaa koulun populaarimusiikkikasvatuksen käytäntöjen analyysia ottaen huomioon oppilaiden intersektionaaliset eli risteävät identiteetit. Tutkimus kyseenlalaistaa aiemmat väitteet, joiden mukaan koulun populaarimusiikki on oppilaiden ‘omaa’ musiikkia ja näin ollen musiikinopetuksen kontekstissa demokraattista. Tämän demokratia-argumentin myötä populaarimusiikkikasvatuksesta on tullut Suomessa kansainvälisesti tunnustettu ja hegemoninen osa koulujen musiikinopetusta. Tutkimus tarkastelee demokratian edellytyksiä kysyen: millä ja kenen ehdoilla populaarimusiikkikasvatuksen demokratiaa rakennetaan suomalaisen peruskoulun musiikkikasvatuksessa?
Metodologisesti tutkimus paikantuu traditioon, jossa tutkimusta ajatellaan näkökulmana (inquiry as stance) ja opettajan oman työn tutkimuksena. Tässä työssä tutkin omaa populaarimusiikkikasvatuksen kontekstiani suomalaisessa yläkoulussa 22:n oppilaan valinnaismusiikkiryhmän oppitunneilla. Tunneilla soitettiin ja laulettiin oppilaiden valitsemia populaarimusiikkikappaleita. Tutkimusaineisto koostuu videoiduista oppitunneista (n=7), oppilashaastatteluista (n=14), opettaja-tutkijan päiväkirjasta sekä perusopetuksen opetussuunnitelmien yleisestä ja musiikin oppiainetta käsittelevistä osista (2004 ja 2014). Tutkimuksessa hyödynnetään refleksiivisyyttä kolmella tasolla: 1) itserefleksiivisyys, 2) kahden tutkijan välinen inter-refleksiivisyys ja 3) systeeminen refleksiivisyys. Tutkimuksen metodologisia lähtökohtia syvennettiin lukemalla aineistoa yhdessä teorian kanssa (thinking with theory). Teoriat, jotka toimivat ajattelun kompasseina, olivat Kimberlé Crenshaw’n intersektionaalisuus ja Chantal Mouffen radikaali demokratia. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä kvalitatiivista sisällönanalyysia ja koodaamalla (deduktiivisesti) litteraatiot ja opetussuunnitelmatekstit, jonka jälkeen koodeja tulkittiin syventäen analyysia konventionaalisten merkitysten luennan ulkopuolelle sekä tulkiten koodeja intersektionaalisuuden ja radikaalin demokratian näkökulmista.
Tutkimustulokset on esitelty kolmessa kansainvälisessä referee-artikkelissa,
joista kaksi on yhteiskirjoitettuja ja kolmannen kirjoitin yksin. Artikkeli 1 tutkii moninaisuuden politiikkaa perusopetuksen opetussuunnitelmien yleisissä ja musiikin osissa. Artikkeli ehdottaa, että intersektionaalisesta näkökulmasta käsin voidaan tunnistaa populaarimusiikkikasvatuksen epätasa-arvo paremmin sekä muotoilla uusia käsityksiä moninaisuudesta. Artikkeli 2 käsittelee populaarimusiikkikasvatuksen kontekstissa tapahtuvia luokkahuoneneuvotteluja. Artikkeli osoittaa kolmen aineistoepisodin avulla, että neuvottelut populaarimusiikkikasvatuksessa käydään pääasiassa opettajan ja koulun normien näkökulmista, jolloin oppilaiden näkökulma jää toissijaiseksi. Artikkeli toteaa, että demokratian lisääminen edellyttää populaarimusiikkikasvatuksen näkökulman laajentamista substanssitasolta vuorovaikutuksen tasolle. Artikkeli 3 keskittyy oppilashaastatteluihin ja tutkii yhteiskuntaluokkaa, ‘rotua’ ja näiden risteymiä populaarimusiikkikasvatuksessa. Artikkeli ehdottaa, että refleksiivisyys ja systeemiajattelu voivat avata musiikinopettajalle uusia, kriittisiä näkökulmia, joiden avulla opettaja voi uudelleenarvioida oppilaille annettavia tehtäviä ja jotka lisäävät tietoisuutta siitä, miten musiikkikasvatus liittyy yhteiskunnan hierarkioihin ja miten hierarkiat manifestoituvat musiikinopetuksen kontekstissa.
Tulokset osoittavat, että populaarimusiikin käsitteleminen itsessään demokraattisena luo paradoksin, jossa oppilaiden risteävät identiteetit sivuutetaan ja jossa heidät ymmärretään homogeenisena, keskiluokkaisena ja valkoisena ryhmänä. Tämän seurauksena populaarimusiikkikasvatus toisintaa ympäröivän yhteiskunnan normatiivisia hierarkioita. Tutkimus ehdottaa, että tulevaisuuden musiikinopettajia tulisi ohjata 1) lukemaan kriittisesti opetussuunnitelmaa ja tunnistamaan sen tapaa heijastaa yhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia hierarkioita sekä 2) purkamaan mekanismeja, jotka tuottavat rakenteellista epätasa-arvoa. Tutkimus ehdottaa, että tässä suhteessa 3) musiikin opettajat voivat hyötyä intersektionaalisuudesta analyyttisena näkökulmana. Koska intersektionaalisuuden lähtökohta on moninaisuuden tunnistaminen, se auttaa tekemään epätasa-arvoa näkyväksi – myös silloin, kun opettajat pyrkivät kohti radikaalia demokratiaa (populaari)musiikkikasvatuksessa.
Methodologically, this inquiry engages in the inquiry as stance tradition as the practitioner- researcher explores her own PME teaching context. The research was conducted with an optional music class of 22 lower secondary school students in one Finnish school in which lessons consisted mainly of playing and singing popular music pieces chosen by the students. The empirical material includes videotaped lessons (n=7), student interviews (n=14), a teacher-researcher diary, and the National Core Curricula for basic education and music (2004 and 2014). Reflexivity was enacted in three stages: self-reflexivity, inter-reflexivity between two researchers, and systems reflexivity. The inquiry as stance tradition was deepened by engaging with the thinking with theory approach with and through Kimberlé Crenshaw’s theory of intersectionality and Chantal Mouffe’s theory of radical democracy. The data were analysed by first using qualitative content analysis and (deductively) coding the transcriptions and curricula texts, then using insight-driven analysis and, finally, thinking with theory to interpret the codes.
The findings are presented in three international peer-reviewed articles two of which were co- authored and one single authored. Article 1 explores the politics of diversity in the Finnish National Core Curricula for basic education and music and calls for rethinking inequalities in PME as well as formulating new understandings of diversity at the policy level by using intersectionality as a tool. Article 2 explores the classroom negotiations in PME. By examining on three episodes from the observed music lessons, it shows that negotiation processes in PME are mainly conducted from the viewpoint of the teacher and the school's norms and therefore neglect student perspectives. The article suggests that pursuing democracy in PME entails widening the focus beyond subject content to the interactional context of the music classroom. Article 3 focuses on the interviews with students and explores social class, ‘race’, and their intersections in the practices of PME. The article suggests that by engaging in reflexivity and systems thinking music teachers could critically
(re)consider the tasks they assign to students and develop awareness of how the hierarchies in Finnish society may manifest in the PME classroom and prevent democratic negotiations.
Overall, the findings show that treating popular music as democratic in and of itself creates a paradox in which the students––despite their intersecting identities––are treated as a homogenous group and assumed to be middle-class and white. Consequently, PME reproduces the normative hierarchies present in the surrounding society. Hence, the inquiry suggests that future music teachers should be guided 1) to critically read curricula and how they reflect society and its hierarchies, and 2) to recognize and deconstruct the mechanisms that produce structural inequalities. Finally, the inquiry suggests that 3) music teachers may benefit from using intersectionality as an analytical lens. As intersectionality takes plurality as a starting point, it can help make inequalities visible as teachers strive towards radical democracy in (popular) music education.
Metodologisesti tutkimus paikantuu traditioon, jossa tutkimusta ajatellaan näkökulmana (inquiry as stance) ja opettajan oman työn tutkimuksena. Tässä työssä tutkin omaa populaarimusiikkikasvatuksen kontekstiani suomalaisessa yläkoulussa 22:n oppilaan valinnaismusiikkiryhmän oppitunneilla. Tunneilla soitettiin ja laulettiin oppilaiden valitsemia populaarimusiikkikappaleita. Tutkimusaineisto koostuu videoiduista oppitunneista (n=7), oppilashaastatteluista (n=14), opettaja-tutkijan päiväkirjasta sekä perusopetuksen opetussuunnitelmien yleisestä ja musiikin oppiainetta käsittelevistä osista (2004 ja 2014). Tutkimuksessa hyödynnetään refleksiivisyyttä kolmella tasolla: 1) itserefleksiivisyys, 2) kahden tutkijan välinen inter-refleksiivisyys ja 3) systeeminen refleksiivisyys. Tutkimuksen metodologisia lähtökohtia syvennettiin lukemalla aineistoa yhdessä teorian kanssa (thinking with theory). Teoriat, jotka toimivat ajattelun kompasseina, olivat Kimberlé Crenshaw’n intersektionaalisuus ja Chantal Mouffen radikaali demokratia. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä kvalitatiivista sisällönanalyysia ja koodaamalla (deduktiivisesti) litteraatiot ja opetussuunnitelmatekstit, jonka jälkeen koodeja tulkittiin syventäen analyysia konventionaalisten merkitysten luennan ulkopuolelle sekä tulkiten koodeja intersektionaalisuuden ja radikaalin demokratian näkökulmista.
Tutkimustulokset on esitelty kolmessa kansainvälisessä referee-artikkelissa,
joista kaksi on yhteiskirjoitettuja ja kolmannen kirjoitin yksin. Artikkeli 1 tutkii moninaisuuden politiikkaa perusopetuksen opetussuunnitelmien yleisissä ja musiikin osissa. Artikkeli ehdottaa, että intersektionaalisesta näkökulmasta käsin voidaan tunnistaa populaarimusiikkikasvatuksen epätasa-arvo paremmin sekä muotoilla uusia käsityksiä moninaisuudesta. Artikkeli 2 käsittelee populaarimusiikkikasvatuksen kontekstissa tapahtuvia luokkahuoneneuvotteluja. Artikkeli osoittaa kolmen aineistoepisodin avulla, että neuvottelut populaarimusiikkikasvatuksessa käydään pääasiassa opettajan ja koulun normien näkökulmista, jolloin oppilaiden näkökulma jää toissijaiseksi. Artikkeli toteaa, että demokratian lisääminen edellyttää populaarimusiikkikasvatuksen näkökulman laajentamista substanssitasolta vuorovaikutuksen tasolle. Artikkeli 3 keskittyy oppilashaastatteluihin ja tutkii yhteiskuntaluokkaa, ‘rotua’ ja näiden risteymiä populaarimusiikkikasvatuksessa. Artikkeli ehdottaa, että refleksiivisyys ja systeemiajattelu voivat avata musiikinopettajalle uusia, kriittisiä näkökulmia, joiden avulla opettaja voi uudelleenarvioida oppilaille annettavia tehtäviä ja jotka lisäävät tietoisuutta siitä, miten musiikkikasvatus liittyy yhteiskunnan hierarkioihin ja miten hierarkiat manifestoituvat musiikinopetuksen kontekstissa.
Tulokset osoittavat, että populaarimusiikin käsitteleminen itsessään demokraattisena luo paradoksin, jossa oppilaiden risteävät identiteetit sivuutetaan ja jossa heidät ymmärretään homogeenisena, keskiluokkaisena ja valkoisena ryhmänä. Tämän seurauksena populaarimusiikkikasvatus toisintaa ympäröivän yhteiskunnan normatiivisia hierarkioita. Tutkimus ehdottaa, että tulevaisuuden musiikinopettajia tulisi ohjata 1) lukemaan kriittisesti opetussuunnitelmaa ja tunnistamaan sen tapaa heijastaa yhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia hierarkioita sekä 2) purkamaan mekanismeja, jotka tuottavat rakenteellista epätasa-arvoa. Tutkimus ehdottaa, että tässä suhteessa 3) musiikin opettajat voivat hyötyä intersektionaalisuudesta analyyttisena näkökulmana. Koska intersektionaalisuuden lähtökohta on moninaisuuden tunnistaminen, se auttaa tekemään epätasa-arvoa näkyväksi – myös silloin, kun opettajat pyrkivät kohti radikaalia demokratiaa (populaari)musiikkikasvatuksessa.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1536]