Katsele rauhassa – pedagogiikasta, katseesta ja potentiaalisuudesta

Abstract

Opinnäytetyöni Katsele rauhassa - Pedagogiikasta, katseesta ja potentiaalisuudesta käsittelee sitä, miten työskentelen valosuunnittelijana ja pedagogina, tai kenties tarkemmin: pedagogisena valosuunnittelijana. Olen aiemmalta koulutukseltani valosuunnittelija, ja kirjoitan työssäni siitä, miten teatteripedagogiikan opiskelu on laajentanut ja vahvistanut ammatillista identiteettiäni ja taitoani.

Aloitan avaamalla omaa esiymmärrystäni ja ammatillista taustaani, ja avaan lyhyesti aiempaa opinnäytetyötäni, joka käsitteli valosuunnittelijan eettistä vastuuta. Kerron työssäni miksi päädyin opiskelemaan teatteriopettajan maisteriohjelmaan. Olenkin nauttinut teatteripedagogiikan opiskelusta paljon, mutta opettaminen ja opettajuus on aiheuttanut pään vaivaa. Vaikeudet liittyvät pitkälti ankariin odotuksiin, joita lataan itselleni, mutta toisaalta myös opettamiseen liittyviin kysymyksiin vallasta, auktoriteetista ja opettajan roolista. Käsittelen työssäni hieman dialogisen kasvatuksen ideaalia, ja sitä, miten se helpottaa opettamiseen liittyvää vaikeutta – dialogisen kasvatuksen ideaali tuo minulle jopa lohtua. Käsittelen dialogisuutta muutamissa kohdissa hieman tarkemmin, mutta dialogisuuden ideaalin mukaiset asenteet ja näkökulmat ovat läsnä työssäni laajemminkin, vaikka sitten rivien väleissä. Summaan työssäni aiempaa ammatillista osaamistani ja teatteripedagogiikan opintoja yhteen, ja hahmottelen sitä, miten nykyään oman ammatillisen identiteettini hahmotan. Lisäksi kirjoitan hieman hyödystä, koska hyötyyn ja merkityksellisyyteen liittyvät kysymykset ovat pyörineet mielessäni omaa taiteellista ja pedagogista praktiikkaani ajatellessa, ja näiden ajatusten selventäminen toisessa luvussa helpottanee lukijaa hahmottamaan minkälainen asenne ja suhtautumistapa minulla on työssäni/työhöni.

Työni erityisenä kiinnostuksen kohteena kerron katsomisesta, koska se on piirtynyt esiin minulle keskeisenä työskentelyn praktiikkana – ei ole kovinkaan mielekästä erotella onko kyseessä taiteellinen vai pedagoginen vai taiteellis-pedagoginen työskentely, koska kaikissa näissä katsominen on keskeinen osa työskentelyäni ja myös kiinnostustani. Kirjoitan siitä, mitä ja miten ajattelen katsomisesta, ja miten katselen. Työn keskiössä ei ole ihmisten katsomiseen liittyvät teemat, vaan huomioni on tilan katsomisessa – milloin minkäkin nurkan ja seinänpätkän. Kirjoitan myös syventävästä opetusharjoittelustani, eli työpajoista, joiden aiheena oli muun muassa katsominen. Työpajoista nousi esiin niin opettamiseen liittyviä huomioita ja haaveita kuin myös taiteellisesti kutkuttavia versoja. Työpajoissa kirjoitettiin paljon omasta katseesta erilaisin tehtävänannoin, ja olen palannut omien kirjoitusteni äärelle piirtäen niiden ehdottamia kuvia. Näitä kirjoituksia ja kuvia esittelen kolmannen luvun päätteeksi.

Työni loppupuolella käsittelen pääasiassa havaintoa, ja havainnon myötä paljastuvaa potentiaalisuutta. Kirjoitan suhteestani esitys- ja harjoitustilojen katselemiseen, ja siitä, miksi tyhjän tilan katsominen on minusta mielenkiintoista. Vaikka olen valosuunnittelija, ja valo on siis ilmaisuni pääasiallinen media, olen havainnut, että lähestyn valosuunnittelua lähtökohtaisesti tilallisesti. En kirjoita työssäni varsinaisesti valosta kovinkaan paljoa, koska koen, että valo on minulle väline, jonka avulla piirrän tilaa esiin. Kirjoitan työn lopulla myös siitä, miksi ja miten taiteellisen työskentelyn lisäksi potentiaalisuuden ajatus liittyy vahvasti pedagogiseen ajatteluuni, ja laajemmin ihmiskäsitykseeni.

Aivan työn viimeisestä luvusta löytyy vielä pieni yllätys, jonka löysin selatessani vanhoja muistikirjojani valosuunnittelun opintojen ajalta. Tämän yllättävän löydön avulla tiivistän työni oleellisia asioita. Viimeisessä luvussa myös kiitän erinäisiä tämän työn syntyyn myötävaikuttaneita henkilöitä, koska tällaista työtä ei voisi tehdä ja ajatella ilman muita.