Villivirrestä Virsileikkiin: virren luomisesta luovaan virteen

Abstract

Tutkielma kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kirkkomusiikin alalla. Taiteellinen opinnäyte Löytöretki virren sieluun: Näkökulmia virren affektinmukaiseen toteuttamiseen koostui viidestä osiosta otsikoilla Virsi kohtaa lapsen, Villivirsiä, Virsi ja vanha musiikki, Virsileikki sekä Nykyvirsi. Tutkielmassa lähestytään luovaa virttä taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tutkimus etsii vastauksia kysymyksiin: Miten virren määritelmä voi laajentua taiteilijalähtöisen taiteellisen tutkimuksen kautta? Miten leikin, kosketuksen, kehollisuuden, tilallisuuden ja intersubjektiivisuuden näkökulmat voivat rikastaa virren toteuttamista ja virsikäsitystä? Miten virttä voi luoda yhdessä toisten kanssa? Virren luomista ja luovaa toteuttamista tarkastellaan erityisesti taiteellisen työn tuloksena syntyneiden kahden käsitteen, villivirren ja virsileikin kautta.

Tutkielmassa tutkijan kokemukset taiteellisen opinnäytteen osioiden toteuttamisesta, opinnäytteen tuloksena syntyneet sävellykset ja musiikilliset käytänteet, opinnäytettä koskevat kirjalliset ja audiovisuaaliset dokumentit sekä osallistujien kirjalliset palautteet asetetaan dialogiin fenomenologisesti painottuneen, kosketusta, tilaa ja leikkiä koskevan tutkimuksen ja hymnologisen kirjallisuuden kanssa. Taiteellinen luominen ja tutkimuksen kirjoittaminen kietoutuvat yhteen myös Jan Baetensin hahmotteleman mixt-metodin sovelluksessa, joka yhdistää luovaa, poeettista kirjoittamista kriittis-analyyttiseen tutkimustekstiin.

Tutkimuksessa virsi laajenee yhteisesti luotavaksi tilaksi, virsitilaksi. Virren luomisen ja sen luovan toteuttamisen analyysissä leikin käsite nousee keskeiseksi, leikin mahdollistaessa erilaisten ihmisten osallisuutta sekä mukaansatempaavuutta ja koskettavuutta. Opinnäytteen myötä syntynyt käsite villivirsi laajentaa virren määritelmää ja toimii inspiraationa uuden virren luomiselle. Myös virsileikin monitaiteiset, vuorovaikutteiset käytännöt uudistavat ja rikastuttavat virren toteuttamista ja ovat sovellettavissa eri viiteryhmissä ja yhteyksissä niin liturgiassa kuin sen ulkopuolellakin.

Tutkimus rakentaa siltoja virsitutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen välille. Se poikkeaa hymnologian tekstilähtöisestä tai historiallisesta lähestymistavasta kohdistaessaan huomion virren olemukseen, säveltämiseen ja musisointiin leikin, kehollisuuden ja tilallisuuden näkökulmista. Tutkimus laajentaa siten virsitutkimuksen perspektiiviä ja rikastaa virrestä kirjoittamisen kieltä.

The present study is submitted to the DocMus Doctoral School at the University of the Arts Helsinki, in the field of church music. The writer’s artistic demonstration of proficiency, A Voyage of Discovery into the Soul of the Hymn: Approaches to Affect-Based Hymnal Practice, comprised five artistic components under the headings Hymn meets Child, Wild Hymns, Hymns and Early Music, Hymnplay, and The Contemporary Hymn. This study approaches the subject of the creative hymn through a process of artistic research. The study seeks to answer the following questions: how can practice-based artistic research be used to expand the definition of the hymn? How can the perspectives of play, touch, embodiment, spatiality and intersubjectivity enrich the performance and understanding of hymns? How can hymns be created in a collaborative manner? The creation of hymns and their creative performance are examined from the perspective of two concepts that arose through this artistic work, namely Wild Hymn and Hymnplay.

In the present study, the writer’s experiences of the artistic demonstration of proficiency, the compositions and musical practices that arose therein, the written and audio-visual documents dealing with their respective artistic components, and participants’ written feedback enter into a phenomenological dialogue with literature dealing with hymnology and research into touch, spatiality and play. An application of Jan Baeten’s mixt method is employed, combining creative, poetic writing with critical, analytical academic writing.

In this research, the hymn expands into a shared creative space, a ‘hymnspace’. The analysis of hymn creation and performance centres the notion of play, as play allows a variety of people to take part in the process; it is compelling and touching. Having arisen during the preparation of the artistic demonstration of proficiency, the concept of the ‘wild hymn’ also expands the definition of the hymn and provides inspiration for the creation of new hymns. Furthermore, the multidisciplinary, interactional practices associated with the concept of ‘hymnplay’ renew and enrich hymn performance and can be adapted to suit different demographics, both in a liturgical context and beyond.

The study builds bridges between hymn research and artistic research. The present approach differs from the text-based, historical approach common to hymnology in that it focusses more on the essence of the hymn and, more broadly, composition and music-making from the perspectives of play, embodiment and spatiality. In this way, the present study expands the perspective of hymn research and enriches the language used to write about hymns.