Kyse on tyhjyydestä, – Taiteellinen prosessi luopumisena ja toiseuden kohtaamisena
Mäenpää, Kristiina (2023-04-05)
Mäenpää, Kristiina
Taideyliopiston Kuvataideakatemia
05.04.2023
Maisterin opinnäytetyö
tila-aikataiteet
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060652677
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060652677
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan koostuu esseemuotoisesta kirjallisesta osiosta sekä kahdesta taiteelliseen osioon sisältyvästä installaatioteoksesta. Taiteellisen opinnäytetyöni ensimmäinen osa Murtuma / Fracture oli esillä galleria Forum Boxissa alkuvuodesta 2021. Toinen osa Osatekijät / Other Matters esitettiin osana Kuvan Kevät 2021 -ryhmänäyttelyä. Teokset olivat yhtäältä toistensa vastinparit, toisaalta saman työskentelyprosessin kaksi erilaista ilmentymää. Kertaluontoisena esitetyt paikkasidonnaiset teokset lähestyivät hajoamisen, luopumisen ja väliaikaisuuden teemoja.
Opinnäytetyön kirjallinen osio käsittelee taiteellista prosessia luopumisena, toiseuden kohtaamisena ja passiivisen vastarinnan asenteita sisältävänä dialogina tyhjyyden kanssa. Peilaan ajatukseni Maurice Blanchot’n teokseen Kirjallinen avaruus (L’espacé littéraire,1955), jossa hän kirjoittaa luovasta prosessista eräänlaisena raunioittavana liikkeenä, jonka myötä teos muodostuu taiteilijan lähestyessä kokemuksellisesti oman poissaolonsa absoluuttista toiseutta. Tyhjyyden filosofiasta ja kuoleman kohtaamisesta aukeaa esseessäni mahdollisuus soveltaa taiteen tekemiseen sisältyviä muutosvoimaisia asemoitumisia laajempaan maailmankatsomukselliseen siirtymään, jota tarvitaan suunnan muuttamiseksi globaalin ilmastokatastrofin myötä tuhoutuvassa maailmassa. Tekstin kautta taiteen tekeminen näyttäytyy maailman kohtaamisena ilman hyödyn tavoittelua sekä välineellistämisen ja eriarvoistamisen tasoa, mikä voi toimia suunnannäyttäjänä kohti kestävämmälle pohjalle rakentuvaa tulevaisuutta.
Opinnäytetyön kirjallinen osio käsittelee taiteellista prosessia luopumisena, toiseuden kohtaamisena ja passiivisen vastarinnan asenteita sisältävänä dialogina tyhjyyden kanssa. Peilaan ajatukseni Maurice Blanchot’n teokseen Kirjallinen avaruus (L’espacé littéraire,1955), jossa hän kirjoittaa luovasta prosessista eräänlaisena raunioittavana liikkeenä, jonka myötä teos muodostuu taiteilijan lähestyessä kokemuksellisesti oman poissaolonsa absoluuttista toiseutta. Tyhjyyden filosofiasta ja kuoleman kohtaamisesta aukeaa esseessäni mahdollisuus soveltaa taiteen tekemiseen sisältyviä muutosvoimaisia asemoitumisia laajempaan maailmankatsomukselliseen siirtymään, jota tarvitaan suunnan muuttamiseksi globaalin ilmastokatastrofin myötä tuhoutuvassa maailmassa. Tekstin kautta taiteen tekeminen näyttäytyy maailman kohtaamisena ilman hyödyn tavoittelua sekä välineellistämisen ja eriarvoistamisen tasoa, mikä voi toimia suunnannäyttäjänä kohti kestävämmälle pohjalle rakentuvaa tulevaisuutta.