Kurkistusluukku - Sirkuksen lavasteista
Jeker, Tuula (2023-05-09)
Jeker, Tuula
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
09.05.2023
Maisterin opinnäytetyö
lavastus
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061655782
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061655782
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee suomalaisen nykysirkuksen lavastusta ja sen yhtymäkohtia nykyteatterin kehitykseen. Opinnäytetyö koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta, joka taustoittaa taiteellisen osan prosessia.
Koska aihe on laaja, on opinnäytetyön kirjallinen osa sananmukaisesti kurkistusluukku sirkuksen lavasteisiin. Sirkuksen, olipa se perinteistä tai nykysirkusta, lavasteista ei ole kirjoitettu eikä aihepiiriä ole tutkittu Suomessa. Sirkusesitysten suunnittelussa valo-, ääni- ja pukusuunnittelu menevät usein lavastuksen edelle. Sirkus on kuitenkin hyvin visuaalinen taiteenlaji ja sen skenografiaa, johon toki valaistus ja pukusuunnittelut oleellisesti liittyvät, ei kuulu jättää huomiotta.
Opinnäytetyön aluksi esitellään sirkukselle ominaisia piirteitä käsittelemällä sirkuksen kehitystä maneesilta nykysirkukseen. Sirkuksen muodon kehitys muualle tilasta, jossa sitä pystyi seuraamaan joka puolelta, sen sanattomuus, kiertävä luonne ja esiintyjät, jotka hallitsevat kehonsa ja niin sanotun (sirkus-)välineensä olivat kaikki nähtävissä opinnäytetyöhön liittyvässä taiteellisessa osassa.
Opinnäytetyön taiteellinen osa oli yhdessä koreografi ja sirkustaiteilija Ilona Jäntin kanssa valmistettu work-in-process-teos Usea, jonka tutkiminen jatkuu edelleen. Opinnäytetyön kirjallisessa osassa käsitellään seikkaperäisesti teoksen tähänastista suunnittelua, esityksiä ja yleisön toimintaa ja reaktioita. Teokseen peilataan nykyteatterissa ilmeneviä piirteitä, joista etenkin perinteisen sirkuksen numeromaisesta luonteesta lainaava fragmentaarisuus toimi esityksen lähtökohtana.
Teoksessa tutkittiin myös tässä epädemokraattiseksi katsojakokemukseksi nimettyä tapaa tehdä esityksiä, joissa katsojien kokemukset poikkeavat toisistaan esityksen osien katsomisjärjestyksen takia, ei sen mukaan, mihin katsoja katsomossa on sijoittunut. Epädemokraattinen katsojakokemus pohjaa perinteisen sijaan nykysirkuksen paikkasidonnaisiin teoksiin, jollaista aluksi suunniteltiin opinnäytetyön taiteelliseksi osaksi. Samansuuntaista katsomistapaa voi nähdä nykyteatterin monitilanäyttämöratkaisuissa.
Opinnäytetyöstä ilmenee, kuinka voimakkaasti nykyteatterin tendenssit ovat näkyvissä nykysirkuksessa. Tai kuinka sirkus on fyysisenä ilmaisumuotona vaikuttanut nykyteatteriin. Opinnäytetyö käsittelee ja auttaa ymmärtämään juuri sitä, miten esittävien taiteiden kehitys näkyy samanlaisena sirkuksessa kuin teatterissakin, vaikka sirkus ei ole tekstiin pohjautuva taidemuoto ja teatterin kehitystä arvioitaessa painotetaan tekstin ylivallan väistymistä.
Koska aihe on laaja, on opinnäytetyön kirjallinen osa sananmukaisesti kurkistusluukku sirkuksen lavasteisiin. Sirkuksen, olipa se perinteistä tai nykysirkusta, lavasteista ei ole kirjoitettu eikä aihepiiriä ole tutkittu Suomessa. Sirkusesitysten suunnittelussa valo-, ääni- ja pukusuunnittelu menevät usein lavastuksen edelle. Sirkus on kuitenkin hyvin visuaalinen taiteenlaji ja sen skenografiaa, johon toki valaistus ja pukusuunnittelut oleellisesti liittyvät, ei kuulu jättää huomiotta.
Opinnäytetyön aluksi esitellään sirkukselle ominaisia piirteitä käsittelemällä sirkuksen kehitystä maneesilta nykysirkukseen. Sirkuksen muodon kehitys muualle tilasta, jossa sitä pystyi seuraamaan joka puolelta, sen sanattomuus, kiertävä luonne ja esiintyjät, jotka hallitsevat kehonsa ja niin sanotun (sirkus-)välineensä olivat kaikki nähtävissä opinnäytetyöhön liittyvässä taiteellisessa osassa.
Opinnäytetyön taiteellinen osa oli yhdessä koreografi ja sirkustaiteilija Ilona Jäntin kanssa valmistettu work-in-process-teos Usea, jonka tutkiminen jatkuu edelleen. Opinnäytetyön kirjallisessa osassa käsitellään seikkaperäisesti teoksen tähänastista suunnittelua, esityksiä ja yleisön toimintaa ja reaktioita. Teokseen peilataan nykyteatterissa ilmeneviä piirteitä, joista etenkin perinteisen sirkuksen numeromaisesta luonteesta lainaava fragmentaarisuus toimi esityksen lähtökohtana.
Teoksessa tutkittiin myös tässä epädemokraattiseksi katsojakokemukseksi nimettyä tapaa tehdä esityksiä, joissa katsojien kokemukset poikkeavat toisistaan esityksen osien katsomisjärjestyksen takia, ei sen mukaan, mihin katsoja katsomossa on sijoittunut. Epädemokraattinen katsojakokemus pohjaa perinteisen sijaan nykysirkuksen paikkasidonnaisiin teoksiin, jollaista aluksi suunniteltiin opinnäytetyön taiteelliseksi osaksi. Samansuuntaista katsomistapaa voi nähdä nykyteatterin monitilanäyttämöratkaisuissa.
Opinnäytetyöstä ilmenee, kuinka voimakkaasti nykyteatterin tendenssit ovat näkyvissä nykysirkuksessa. Tai kuinka sirkus on fyysisenä ilmaisumuotona vaikuttanut nykyteatteriin. Opinnäytetyö käsittelee ja auttaa ymmärtämään juuri sitä, miten esittävien taiteiden kehitys näkyy samanlaisena sirkuksessa kuin teatterissakin, vaikka sirkus ei ole tekstiin pohjautuva taidemuoto ja teatterin kehitystä arvioitaessa painotetaan tekstin ylivallan väistymistä.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1549]