Hän on Ikaros joka lentää yössä: Feministinen filosofia, ruumiinfenomenologia ja taiteellinen tutkimus kirjoittamisessa

Abstract

Taiteen maisterin opinnäytteeni ponnistaa taiteellisen projektini, kaunokirjallisen romaanin kirjoittamiseen oleellisesti liittyvästä kysymyksestä: miten voisin päästä lähemmäksi romaanini eponyymistä päähenkilöä, vuonna 415 jKr. murhattua filosofia Hypatia Aleksandrialaista? Taiteellinen projektini pohjaa havaintooni siitä, että Hypatiasta kirjoitetut historialliset lähteet ovat miesten katseen tuottamia narratiiveja hänestä. Kysymys kuuluu ja kuului: kuka on kokeva subjekti niiden takana? Opinnäytteeni käsittelee tietämisen ja ruumiin rajoja sekä tekijän tiedon, kaunokirjallisuuden ja filosofian suhteita kirjoittamisessani. Se käsittelee sitä, miten kirjoittava minä saa sytykkeitä feministisestä filosofiasta, erityisesti sukupuolieron etiikasta, ruumiin fenomenologiasta ja tietenkin kaunokirjallisuudesta. Hahmottelen niitä tapoja, joilla filosofia, kaunokirjallisuus ja kirjoittaminen vaikuttuvat toisistaan ja ojentuvat toisiinsa kuin Möbiuksen nauha. Ehdotan, että edellä mainittujen tarkka erottaminen toisistaan ei ole tarpeen, vaan niiden yhtymäkohtien tutkiminen auttaa kirjoittajaa pääsemään sisään kirjoittamiseensa. Opinnäytteeni kasvaa kysymään, miten kirjailija menee tieteellisen tiedon toiselle puolen ja tuottaa toisenlaatuista tietoa, työskentelee laadullisen ja ainutlaatuisen parissa ja tuottaa sieltä ennen tietoa yksittäisestä, kuten Tuomas Nevanlinna sen muotoilee. Se laajenee ottamaan osaa keskusteluun tiedon ja tietämisen reunoista kohti taiteellista tutkimusta ja tekijän tietoa. Se seurailee Nevanlinnan ajatusta teoksesta (ja kirjoittamisesta) tutkivana, ei tutkimisen kohteena. Päästäkseni lähemmäksi henkilöhahmoani minun on luotava kirjoittamiseni sisälle tila, jossa kohtaan eettisesti toisen. Tämä kirjoittamiseen tila on sekoitus Irigarayn sukupuolieron etiikkaa ja siihen sisältyvää ihmetystä, bachelardlaista äärettömyydessä olemista, ruumiillista tietämistä, tekijän tietoa sekä cixouslaista naiskirjoitusta. Kirjoittamisen sisäisen tilan rakentuminen vastaa siihen, miksi filosofiaa ja kaunokirjallisuutta on vaikea erotella toisistaan: ne ruokkivat toisiaan, limittyvät toisiinsa. Ja toisaalta se vastaa siihen, etten voi päästä eroon historiantutkijan koulutuksestani, omasta henkilöhistoriastani, tunteistani tai tunnuistani kirjoittamisessa. Mutta ne eivät olekaan vain eroon päästäviä riesoja, vaan kirjoittamisen sisämaata. Etenen essehtien ja keskustellen, pitäen tilan avoimena ja kehkeytyvänä suljetun ja päätetyn sijasta. Keskustelukumppaneitani ovat muun muassa Sara Heinämaa, Hélène Cixous, Elizabeth Grosz, Luce Irigaray, Anne Carson, Sara Stridsberg, Gaston Bachelard, Astrida Neimanis ja Christa Wolf. Käyn lävitse johdannossa työni teoreettisia lähtökohtia, sitten etenen Hypatian lapsuuden kautta hänen aikuisuuteensa. Tutkin Hypatialle merkittäviä teemoja kuten sukupuolittuneet myytit, tilat sekä ruumis. Lopuksi on syntynyt mahdollisia horisontteja kirjoittamiseen, ruumiisen ja tietämisen tapaan. Ne toivottavasti auttavat tulevia kirjoittajia pääsemään sisään kirjoittamiseensa ja tutkimaan kirjoittamisellaan. Ehdotan, että opinnäytteen lukija aloittaa taiteellisesta osiosta (s. 63–128) ja etenee sitten reflektioon, jotta teoksen paikka suhteessa reflektioon säilyisi kirkkaana.