Ystäväni jännittäminen - Yhteisiä muistoja ja kokemuksia

Abstract

Tämä opinnäytetyö on kuvaus matkastani jännittämisen kanssa elämäni eri vaiheissa tähän päivään asti. Kiinnostus jännittämistä kohtaan on syntynyt vuosien saatossa, kun olen kokenut sen ensin hyvin ahdistavana tunteena ja myöhemmin oppinut pikkuhiljaa saamaan voimaa ja energiaa ystävästäni jännittämisestä. Onkin hyvin yllättävää, että olen valmistumassa näyttelijäksi, sillä lähtökohtana on pienenä lapsena ja nuorena koululaisena ollut se, että olen aina halunnut huomion keskipisteestä pois mahdollisimman nopeasti. Käänteentekevä hetki jännittämisen kanssa oli kohtaaminen sen kanssa ensimmäisellä bändikeikalla. Alun pakokauhu kääntyi suunnattomaan adrenaliiniryöppyyn – se tunne, siihen olen koukussa edelleen.

Opinnäytetyössäni määrittelen alkuun, mitä jännittäminen tarkoittaa minulle ja reflektoin omaa näkemystäni kirjallisuuteen. Koska termi on mielestäni monisäikeinen, olen halunnut jakaa sen tässä opinnäytetyössä selkeyden vuoksi negatiiviseen ja positiiviseen jännittämiseen, vaikka arkielämässä käsite ei näyttäydy näin mustavalkoisena.

Lisäksi pohdin temperamentin vaikutusta jännittämiseen, sillä olen kokenut, että omassa temperamentissani on piirteitä, jotka ”altistavat” jännittämiselle. Olenkin halunnut pohtia erityisesti ujouden vaikutusta jännittämiseen, vaikka ujouden ohella olen totta kai ihmisenä paljon muutakin.

Lopuksi reflektoin kokemuksiani jännittämisen kanssa sekä negatiivisessa että positiivisessa kontekstissa. Kokemuksieni kautta tuon näkyväksi kasvuprosessiani jännittämisen kanssa ensin ahdistuksen tuntemuksista koulun esitelmiä pitäessä ja pikkuhiljaa kokemuksen kertyessä jännittämisen sietämisestä jännittämisen janoamiseen. Tuon esille omia rutiinejani, joiden avulla olen oppinut optimoimaan jännittämisen tasoa muun muassa koe-esiintymistilanteissa.

Matka tämän opinnäytetyön kanssa on ollut opettavainen ja palkitseva. On ollut kiinnostavaa päästä tutkimaan omaa suhdetta jännittämiseen eri näkökulmista ja toisaalta lukemalla muiden tarinoita jännittämisestä, ja sitä kautta olen saanut myös paljon vertaistukea. Toivon, että opinnäytetyöni voi tuoda muille taiteilijoille ja ihmisille samaistumisen tunnetta ja armollisuutta itseään kohtaan jännittävissä esiintymistilanteissa. Jostain syystä jännittäminen nähdään mielestäni suomalaisessa kulttuurissa joskus häpeällisenä tunteena, vaikka se on mukanamme elämämme tärkeimmissä hetkissä. Tuo ihana, kamala tunne saa janoamaan lavalle aina uudelleen ja uudelleen, ja tuo virtaa muillakin elämän osa-alueilla kuin vain lavalla.