Punaista valoa: Näyttelijän kokemuksia epäonnistumisen pelosta improvisaatiossa
Tikka, Onerva (2023)
Tikka, Onerva
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
2023
Maisterin opinnäytetyö
näyttelijäntaide
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656038
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656038
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä käsittelen kokemuksiani epäonnistumisen pelosta näyttelijänä improvisaation kontekstissa.
Aloitan suuntaamalla katseeni epäonnistumisen pelkoon. Pohdin, miten epäonnistumisen pelko on tullut minulle näkyväksi näyttelijäntaiteessa. Kolmannessa luvussa taustoitan, mitä tässä opinnäytteessä tarkoitan improvisaatiolla. Kerron improvisaatioteatterin historiasta sekä siitä, miten johnstonelainen improvisaatio saapui Suomeen. Erittelen improvisaation pedagogiset lähtökohdat.
Neljännessä luvussa kuvailen kokemuksiani Improvisaatio ja esitys -kurssilta, joka järjestettiin Teatterikorkeakoulussa syksyllä 2021. Kerron aiemmasta kokemuksestani improvisaatiosta sekä itse kurssista, sen sisällöstä ja rakenteesta. Erittelen kyseisen kurssin keskeisimmät improvisaation oppisisällöt sekä peilaan niihin omia kokemuksiani kurssilta. Kerron lyhyen ja pitkän improvisaation sekä musiikki-improvisaation harjoittelemisesta kurssilla.
Viidennessä luvussa siirryn pohtimaan epäonnistumisen pelkoni ilmenemistä Improvisaatio ja esitys -kurssilla. Esittelen tutkimusaineistoni, jonka keräsin haastattelemalla itseäni ennen Improvisaatio ja esitys -kurssia, sen aikana ja sen jälkeen. Litteroitu haastattelumateriaali toimii aineistonani, jota olen analysoinut. Lisäksi aineistonani ovat kirjoittamani kurssiraportit ja kurssipäiväkirja. Olen analysoinut kurssilla
tekemiäni havaintoja myös soveltamalla mallia, jonka näyttelijä Simo Routarinne on koonnut epäonnistumisen pelon hallitsemiseen liittyvistä strategioista. Keskeisimmät tutkimukselliset kysymykseni haastatteluissa olivat, mitä epäonnistuminen improvisaatiossa minulle tarkoittaa, mitä minulle tarkoittaa improvisaatiossa onnistuminen, miltä epäonnistumisen pelko tuntuu ja mitä se aiheuttaa sekä mikä auttaa epäonnistumisen pelkoon?
Viimeisessä luvussa katson tulevaan ja kirjoitan Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta, johon osallistuin Improvisaatio ja esitys -kurssin jälkeen. Pohdin tunnetaitojen merkitystä epäonnistumisen pelon käsittelyssä ja avaan prosessiani Ajatusikkunat-nimisen tunnetaitoharjoitteen kautta. Lopuksi punon opinnäytettäni yhteen kertomalla itselleni merkittävimmistä oivalluksista. Näitä ovat esimerkiksi ymmärrys jokaisen tunnereaktion alla piilevästä tarpeesta sekä ydintarpeesta etsiytyä yhteyteen. Tärkeimpänä oivalluksena on halu oppia ja vahvistaa itsemyötätunnon kykyä.
Aloitan suuntaamalla katseeni epäonnistumisen pelkoon. Pohdin, miten epäonnistumisen pelko on tullut minulle näkyväksi näyttelijäntaiteessa. Kolmannessa luvussa taustoitan, mitä tässä opinnäytteessä tarkoitan improvisaatiolla. Kerron improvisaatioteatterin historiasta sekä siitä, miten johnstonelainen improvisaatio saapui Suomeen. Erittelen improvisaation pedagogiset lähtökohdat.
Neljännessä luvussa kuvailen kokemuksiani Improvisaatio ja esitys -kurssilta, joka järjestettiin Teatterikorkeakoulussa syksyllä 2021. Kerron aiemmasta kokemuksestani improvisaatiosta sekä itse kurssista, sen sisällöstä ja rakenteesta. Erittelen kyseisen kurssin keskeisimmät improvisaation oppisisällöt sekä peilaan niihin omia kokemuksiani kurssilta. Kerron lyhyen ja pitkän improvisaation sekä musiikki-improvisaation harjoittelemisesta kurssilla.
Viidennessä luvussa siirryn pohtimaan epäonnistumisen pelkoni ilmenemistä Improvisaatio ja esitys -kurssilla. Esittelen tutkimusaineistoni, jonka keräsin haastattelemalla itseäni ennen Improvisaatio ja esitys -kurssia, sen aikana ja sen jälkeen. Litteroitu haastattelumateriaali toimii aineistonani, jota olen analysoinut. Lisäksi aineistonani ovat kirjoittamani kurssiraportit ja kurssipäiväkirja. Olen analysoinut kurssilla
tekemiäni havaintoja myös soveltamalla mallia, jonka näyttelijä Simo Routarinne on koonnut epäonnistumisen pelon hallitsemiseen liittyvistä strategioista. Keskeisimmät tutkimukselliset kysymykseni haastatteluissa olivat, mitä epäonnistuminen improvisaatiossa minulle tarkoittaa, mitä minulle tarkoittaa improvisaatiossa onnistuminen, miltä epäonnistumisen pelko tuntuu ja mitä se aiheuttaa sekä mikä auttaa epäonnistumisen pelkoon?
Viimeisessä luvussa katson tulevaan ja kirjoitan Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta, johon osallistuin Improvisaatio ja esitys -kurssin jälkeen. Pohdin tunnetaitojen merkitystä epäonnistumisen pelon käsittelyssä ja avaan prosessiani Ajatusikkunat-nimisen tunnetaitoharjoitteen kautta. Lopuksi punon opinnäytettäni yhteen kertomalla itselleni merkittävimmistä oivalluksista. Näitä ovat esimerkiksi ymmärrys jokaisen tunnereaktion alla piilevästä tarpeesta sekä ydintarpeesta etsiytyä yhteyteen. Tärkeimpänä oivalluksena on halu oppia ja vahvistaa itsemyötätunnon kykyä.