Yhteisöteatterin etiikka - taidepedagogisia lähestymistapoja dokumentaarisen yhteisöteatterin eettisiin kysymyksiin
Haapio, Petra (2023-05-17)
Haapio, Petra
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
17.05.2023
Maisterin opinnäytetyö
teatteriopettaja
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656061
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656061
Tiivistelmä
Opinnäytteessä tutkin taidepedagogisesta näkökulmasta dokumentaarisen yhteisöteatterin ohjaamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kokemukseni mukaan yhteisöteatteri tuo taidepedagogin työhön omanlaisiaan eettisiä kysymyksiä ja luo tarpeen eettiselle pohdinnalle. Määritän dokumentaarisen yhteisöteatterin yhteisöteatteriksi, jossa on dokumenttiteatterille ominaisia piirteitä. Jossa osallistujat esiintyvät useimmiten omana itsenään, tuoden omia henkilökohtaisia tarinoitaan ja kokemuksiaan osaksi yhteistä esitystä. Tutkielmani kautta pyrin hahmottamaan millaista eettistä ja taidepedagogista pohdintaa ohjaaja-pedagogina minun tulisi käydä tehdessäni dokumentaarista yhteisöteatteriesitystä. Työn alussa avaan omaa polkuani yhteisöteatterin ammattilaiseksi ja niitä hetkiä, milloin eettiset kysymykset ovat nousseet osaksi yhteisöteatteriohjaaja-pedagogin työtäni. Avaan omaa käsitystäni etiikasta taidepedagogiikan ja yhteisöteatterin kontekstissa.
Tutkimuskysymykseni on: Millaisia eettisiä kysymyksiä ammattijohtoinen dokumentaarinen yhteisöteatteri sisältää? Käytännön kokemusteni kautta pohdin eettisiä kysymyksiä, jotka ovat nousseet työskennellessäni erityisesti marginaalisten ja haavoittuvassa asemassa olevien sekä monikulttuuristen ryhmien kanssa. Tutkielmassani näitä yhteisöjä ovat olleet maahanmuuttajien, pakolaisten, lähisuhdeväkivaltaa tai sukupuolista syrjintää kokeneiden yhteisöt. Tarkastelen ja reflektoin kokemuksiani ohjaaja-pedagogina kolmen eri hankkeen alla ohjaamieni produktioiden kautta. Palestiinalaisen Nowat theatre -ryhmän ja Teatterikorkeakoulun yhteishanke Palestiinalaisessa Al Arroub pakolaiskylässä vuonna 2015, Suomen ja Venäjän yhteistyö- hanke Eve´s Ribs vuosina 2016–2018 sekä FinFamin Agora- hanke maahanmuuttajille vuonna 2019.
Teoreettisena viitekehyksenä käytän taidepedagogiikan sekä kriittisen ja feministisen pedagogiikan teorioita. Käyn keskustelua myös Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikan sekä bell hooksin osallistavan pedagogiikan kanssa. Avaan yhteisöteatteria, dokumenttiteatteria ja devising-menetelmää käsiteosioissa sekä peilaan niitä yhteen taidepedagogiikan, kriittisen ja feministisen pedagogiikan näkökulmista.
Opinnäytteen tutkimusmenetelmänä toimii taiteellinen tutkimus, koska aineistoni perustuu taiteelliseen toimintaan ja taiteellisen prosessin tutkimiseen. Pyrin pitämään työssäni refleksiivisen ja reflektiivisen otteen.
Tutkin eettisiä kysymyksiä käytännön projektien kautta. Tutkielmassani dokumentaarisen yhteisöteatterin etiikka näyttäytyy tietoisuutena pedagogisesta vastuullisuudesta taiteen kontekstissa. Keskeisiä eettisiä kysymyksiä ovat ohjaaja-pedagogin vallan ja vastuun kysymykset. Pohdin kohtaamisen etiikkaa ja dialogisuutta sekä pedagogista rakkautta ja turvallisen tilan periaatteita eettisenä kysymyksenä. Reflektoin dokumentaarisessa yhteisöteatterissa ohjaajan etiikan ja estetiikan suhdetta kokemuksieni kautta. Estetiikka ja etiikka kietoutuvat yhteisöteatterissa tiukasti yhteen ja siitä millaisia harjoitteita ja estetiikkaa ohjaaja tuo yhteisöteatteriprojektiin tulee myös eettistä. Pohdin osallistujien dokumentaarisen ja omakohtaisen materiaalin tuomista osaksi esitystä sekä ohjaaja-pedagogin eettistä vastuuta, kun osallistujat esittävät itse omia tarinoitaan omina itsenään. Pohdin etäännyttämisen sekä dokumentaarisen ja omakohtaisen tarinan tarpeisuutta ja osallistujien mahdollista voimaantumista. Tutkielmassani nousee eettisen pohdinnan alle myös ohjaaja-pedagogin vastuu kehittää omaa tietoisuuttaan, uskallusta heittäytyä avoimuuteen, tuntemattomaan ja haavoittuvuuteen sekä omakohtaisen jakamiseen. Lopuksi tarkastelen dokumentaarisen yhteisöteatterin eettisiä kysymyksiä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja terapeuttisuuden näkökulmista. Yhteisötaiteilijan täytyy olla tietoinen kenen kanssa, kenen ehdoilla ja kenen intressi edellä työtä tehdään. Pohdin toiseuden käsitettä ja etiikkaa lyhyesti myös Levinasin filosofian valossa.
Tässä opinnäytteessä pysähdyn miettimään mitä olen oppinut käytännön kokemuksieni kautta ja tarkastelen yhteisöteatteriprojekteissani esiin nousseita eettisiä havaintoja ja kysymyksiä. Tutkimukseni ohessa pyrin kirkastamaan omaa taidepedagogista ajatteluani ja ymmärtämään miten muut yhteisötaiteilijat ja -pedagogit ovat eettisiä kysymyksiä käsitelleet.
Tutkimuskysymykseni on: Millaisia eettisiä kysymyksiä ammattijohtoinen dokumentaarinen yhteisöteatteri sisältää? Käytännön kokemusteni kautta pohdin eettisiä kysymyksiä, jotka ovat nousseet työskennellessäni erityisesti marginaalisten ja haavoittuvassa asemassa olevien sekä monikulttuuristen ryhmien kanssa. Tutkielmassani näitä yhteisöjä ovat olleet maahanmuuttajien, pakolaisten, lähisuhdeväkivaltaa tai sukupuolista syrjintää kokeneiden yhteisöt. Tarkastelen ja reflektoin kokemuksiani ohjaaja-pedagogina kolmen eri hankkeen alla ohjaamieni produktioiden kautta. Palestiinalaisen Nowat theatre -ryhmän ja Teatterikorkeakoulun yhteishanke Palestiinalaisessa Al Arroub pakolaiskylässä vuonna 2015, Suomen ja Venäjän yhteistyö- hanke Eve´s Ribs vuosina 2016–2018 sekä FinFamin Agora- hanke maahanmuuttajille vuonna 2019.
Teoreettisena viitekehyksenä käytän taidepedagogiikan sekä kriittisen ja feministisen pedagogiikan teorioita. Käyn keskustelua myös Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikan sekä bell hooksin osallistavan pedagogiikan kanssa. Avaan yhteisöteatteria, dokumenttiteatteria ja devising-menetelmää käsiteosioissa sekä peilaan niitä yhteen taidepedagogiikan, kriittisen ja feministisen pedagogiikan näkökulmista.
Opinnäytteen tutkimusmenetelmänä toimii taiteellinen tutkimus, koska aineistoni perustuu taiteelliseen toimintaan ja taiteellisen prosessin tutkimiseen. Pyrin pitämään työssäni refleksiivisen ja reflektiivisen otteen.
Tutkin eettisiä kysymyksiä käytännön projektien kautta. Tutkielmassani dokumentaarisen yhteisöteatterin etiikka näyttäytyy tietoisuutena pedagogisesta vastuullisuudesta taiteen kontekstissa. Keskeisiä eettisiä kysymyksiä ovat ohjaaja-pedagogin vallan ja vastuun kysymykset. Pohdin kohtaamisen etiikkaa ja dialogisuutta sekä pedagogista rakkautta ja turvallisen tilan periaatteita eettisenä kysymyksenä. Reflektoin dokumentaarisessa yhteisöteatterissa ohjaajan etiikan ja estetiikan suhdetta kokemuksieni kautta. Estetiikka ja etiikka kietoutuvat yhteisöteatterissa tiukasti yhteen ja siitä millaisia harjoitteita ja estetiikkaa ohjaaja tuo yhteisöteatteriprojektiin tulee myös eettistä. Pohdin osallistujien dokumentaarisen ja omakohtaisen materiaalin tuomista osaksi esitystä sekä ohjaaja-pedagogin eettistä vastuuta, kun osallistujat esittävät itse omia tarinoitaan omina itsenään. Pohdin etäännyttämisen sekä dokumentaarisen ja omakohtaisen tarinan tarpeisuutta ja osallistujien mahdollista voimaantumista. Tutkielmassani nousee eettisen pohdinnan alle myös ohjaaja-pedagogin vastuu kehittää omaa tietoisuuttaan, uskallusta heittäytyä avoimuuteen, tuntemattomaan ja haavoittuvuuteen sekä omakohtaisen jakamiseen. Lopuksi tarkastelen dokumentaarisen yhteisöteatterin eettisiä kysymyksiä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja terapeuttisuuden näkökulmista. Yhteisötaiteilijan täytyy olla tietoinen kenen kanssa, kenen ehdoilla ja kenen intressi edellä työtä tehdään. Pohdin toiseuden käsitettä ja etiikkaa lyhyesti myös Levinasin filosofian valossa.
Tässä opinnäytteessä pysähdyn miettimään mitä olen oppinut käytännön kokemuksieni kautta ja tarkastelen yhteisöteatteriprojekteissani esiin nousseita eettisiä havaintoja ja kysymyksiä. Tutkimukseni ohessa pyrin kirkastamaan omaa taidepedagogista ajatteluani ja ymmärtämään miten muut yhteisötaiteilijat ja -pedagogit ovat eettisiä kysymyksiä käsitelleet.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]