Äänijäänteet ja varjokuvat: tallenteiden tekemisestä ja kokemisesta
Kainulainen, Antti (2023-05-08)
Kainulainen, Antti
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
08.05.2023
Maisterin opinnäytetyö
äänisuunnittelu
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656075
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656075
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä pyrin kuvaamaan omaa työskentelyäni ja ajatteluani suhteessa tallenteiden tekemiseen ja käyttämiseen osana taiteellisten töiden prosesseja. Hahmotan eri työtapoja yhteen liittyvänä verkostona. Tunnistan omasta työskentelystäni uudelleen käyttämisen, teknologisen muokkaamisen, vedostamisen ja arkistoimisen eleitä. Valotan ajatuksiani erilaisin esimerkein ja erityisesti Roland Barthesin ja Salome Voegelinin ajatuksia vasten.
Työn keskiössä on äänitallenteiden ja valokuvaamisen keskinäinen suhde, samanlaisuus ja eroavaisuudet. Kerron kenttä- äänittämisestä jäätiköllä ja arkipäivässä. Vertailen äänittämisen kokemuksellisuutta valokuvan ottamiseen ja näissä eri tilanteissa tapahtuvia prosesseja. Miten läsnäolon tunne syntyy? Mitä on maisemaan tai paikkaan imeytyminen? Yritän yhdistää eri tulokulmia ja kirjoittaa auki ja ymmärtää omaa kokemustani.
Tarkastelen käyttämääni ääntä materiaalisena ja paikka-/tilasidonnaisena elementtinä. Pohdin missä ja miten merkitykset syntyvät ja muuttuvat, ja miten nämä prosessit tapahtuvat monilla tasoilla samanaikaisesti. Omaan työhöni liittyen tarkastelen ja hahmottelen äänitallenteen akustisia, mediaalisia ja teknologisia ominaisuuksia. Käsittelen myös äänitteen ja valokuvan materiaalisuutta. Pohdin teknologian lävitse havaitsemista ja teknologian jälkeä tallenteessa.
Lisäksi kerron lopputyöni taiteellisesta osiosta, joka oli äänisuunnittelu teatteriesitykseen teatteri Vanhan Jukon esitykseen Kaksi Sisarta. Koronapandemian aiheuttamien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi tämä prosessi itsessään sisälsi pitkiä ajallisia etäisyyksiä ja uudelleen tarkastelun ja jälleenkäsittelyn hetkiä ja metodeja.
Teatteriäänisuunnittelun kuvauksesssani viittaan Antti Nykyrin pohdintoihin esityksen tilasta ja Markus Tapion esittelemään semioottisen kuuntelemisen koodistoon suhteessa äänisuunnitteluun.
Liitän tekstiä vasten muutamia kuulo-ja valokuvia. Niitä ei tarvitse lukea mihinkään tekstin osaan tarkasti liittyviksi, vaan olen ajatellut ne kontekstualisoimaan laajempaa työskentelyn tapaa. Kaikki kuvat ovat omiani.
Työn keskiössä on äänitallenteiden ja valokuvaamisen keskinäinen suhde, samanlaisuus ja eroavaisuudet. Kerron kenttä- äänittämisestä jäätiköllä ja arkipäivässä. Vertailen äänittämisen kokemuksellisuutta valokuvan ottamiseen ja näissä eri tilanteissa tapahtuvia prosesseja. Miten läsnäolon tunne syntyy? Mitä on maisemaan tai paikkaan imeytyminen? Yritän yhdistää eri tulokulmia ja kirjoittaa auki ja ymmärtää omaa kokemustani.
Tarkastelen käyttämääni ääntä materiaalisena ja paikka-/tilasidonnaisena elementtinä. Pohdin missä ja miten merkitykset syntyvät ja muuttuvat, ja miten nämä prosessit tapahtuvat monilla tasoilla samanaikaisesti. Omaan työhöni liittyen tarkastelen ja hahmottelen äänitallenteen akustisia, mediaalisia ja teknologisia ominaisuuksia. Käsittelen myös äänitteen ja valokuvan materiaalisuutta. Pohdin teknologian lävitse havaitsemista ja teknologian jälkeä tallenteessa.
Lisäksi kerron lopputyöni taiteellisesta osiosta, joka oli äänisuunnittelu teatteriesitykseen teatteri Vanhan Jukon esitykseen Kaksi Sisarta. Koronapandemian aiheuttamien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi tämä prosessi itsessään sisälsi pitkiä ajallisia etäisyyksiä ja uudelleen tarkastelun ja jälleenkäsittelyn hetkiä ja metodeja.
Teatteriäänisuunnittelun kuvauksesssani viittaan Antti Nykyrin pohdintoihin esityksen tilasta ja Markus Tapion esittelemään semioottisen kuuntelemisen koodistoon suhteessa äänisuunnitteluun.
Liitän tekstiä vasten muutamia kuulo-ja valokuvia. Niitä ei tarvitse lukea mihinkään tekstin osaan tarkasti liittyviksi, vaan olen ajatellut ne kontekstualisoimaan laajempaa työskentelyn tapaa. Kaikki kuvat ovat omiani.