Yksinolon työ
Airola, Laura Ilona (2023-10-13)
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
13.10.2023
Maisterin opinnäytetyö
kirjoittaminen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231129149823
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231129149823
Tiivistelmä
Opinnäytteeni käsittelee kirjoittamisen sietämistä ja sitä, mitä omaelämäkerrallisten ainesten käyttäminen kaunokirjallisuudessa voi tarkoittaa. Esitän kysymyksiä todellisuuden ja fiktion suhteesta ja siitä, miten fiktiokirjoittaja voi "käyttää" omaa elämäänsä materiaalinaan. Koetan hahmottaa, kuinka kirjoittaja voisi nähdä (Giorgio Agambenin sanoin) "oman aikansa pimeyteen" ja "ajatella maailman uudelleen"? Millaista todellisuuden "laajennustyötä" kirjailija tekee? Keskustelen aiheista minua edeltäneiden kirjoittajien kanssa.
Taiteellinen työ ja kirjoittaminen on aina ajattelua. Ajatukset ja tieto kiinnittyvät kokemuksiin ja toisin päin, ja siksi kirjoittavan subjektin kokemusta on mahdotonta häivyttää kirjoittamisen prosessista.
Taiteellisessa tutkimuksessa subjektin ja objektin raja sekoittuu, koska subjekti (tekijä, tutkija) on jossain määrin myös objekti (tekijä & teos). Näin on myös kirjallisuudessa, jossa kirjoittaja on jossain määrin kirjoituksensa, ja kirjoituksesta tulee osa kirjailijaa. Tämän prosessin monimutkainen ja identiteettiä muokkaava luonne kiinnostaa minua loputtomasti.
Feministinen tiedonmuodostus lähtee siitä, että henkilökohtainen voi olla teoreettista. Ruumiillisen ja kokemuksellisen tiedon merkitys on olennaista myös taiteelliselle tutkimukselle ja kirjoittamiselle. Keskustelen opinnäytteessä feministisen ajattelun ja aktivismin perinteestä nousevan autoteorian pohjalta. Autoteoria sekoittaa teoriaa, filosofiaa ja elettyä elämää, ja legitimoi yksilön kokemusta tiedon tuottamisen tapana.
Käsittelen työssä myös kirjoittamiselle otollisia olosuhteita ja sukupuolta: Millaisen näkökulman sukupuoli tarjoaa taiteen kentälle, entä mitä tarkoittaa persoonan jakautuminen äiti-kirjoittaja -akselilla?
Opinnäyte on siis kaiken kaikkiaan jonkinlainen prosessinkuvaus siitä, millaisten ristiriitojen ja kysymysten kanssa olen itse kamppaillut siirryttyäni journalismin parista kaunokirjallisuuden puolelle. Samalla se toimii itselleni tärkeiden ajattelijoiden ja ajatusten säiliönä.
Taiteellinen työ ja kirjoittaminen on aina ajattelua. Ajatukset ja tieto kiinnittyvät kokemuksiin ja toisin päin, ja siksi kirjoittavan subjektin kokemusta on mahdotonta häivyttää kirjoittamisen prosessista.
Taiteellisessa tutkimuksessa subjektin ja objektin raja sekoittuu, koska subjekti (tekijä, tutkija) on jossain määrin myös objekti (tekijä & teos). Näin on myös kirjallisuudessa, jossa kirjoittaja on jossain määrin kirjoituksensa, ja kirjoituksesta tulee osa kirjailijaa. Tämän prosessin monimutkainen ja identiteettiä muokkaava luonne kiinnostaa minua loputtomasti.
Feministinen tiedonmuodostus lähtee siitä, että henkilökohtainen voi olla teoreettista. Ruumiillisen ja kokemuksellisen tiedon merkitys on olennaista myös taiteelliselle tutkimukselle ja kirjoittamiselle. Keskustelen opinnäytteessä feministisen ajattelun ja aktivismin perinteestä nousevan autoteorian pohjalta. Autoteoria sekoittaa teoriaa, filosofiaa ja elettyä elämää, ja legitimoi yksilön kokemusta tiedon tuottamisen tapana.
Käsittelen työssä myös kirjoittamiselle otollisia olosuhteita ja sukupuolta: Millaisen näkökulman sukupuoli tarjoaa taiteen kentälle, entä mitä tarkoittaa persoonan jakautuminen äiti-kirjoittaja -akselilla?
Opinnäyte on siis kaiken kaikkiaan jonkinlainen prosessinkuvaus siitä, millaisten ristiriitojen ja kysymysten kanssa olen itse kamppaillut siirryttyäni journalismin parista kaunokirjallisuuden puolelle. Samalla se toimii itselleni tärkeiden ajattelijoiden ja ajatusten säiliönä.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1550]