Meritokraattisia mekanismeja ja solidaarisuutta - Yhteiskuntaluokan vaikutus teatteriopetuksessa

Abstract

Kirjallisessa opinnäytteessäni tutkin yhteiskuntaluokan vaikutusta teatteritaiteen opetuksessa, feministisen pedagogiikan tutkimusaatetta ja - otetta hyödyntäen.

Työn keskiössä ovat haastattelut, joita suoritin teatterialan opiskelijoiden ja valmistuneiden teatteriammattilaisten keskuudessa talvella 2021. Käyn dialogia näiden haastattelujen, sosiologisen tutkimuksen, tieteellisten julkaisujen sekä itseni kanssa, pureutuen kysymykseen siitä miksi, miten ja milloin luokkatausta tulee esiin ja vaikuttaa taiteilijan elämään lapsuudesta lähtien ammattilaiseksi valmistumiseen saakka, ja sen jälkeenkin työkentällä. Millaisia esteitä, etuja tai kysymyksiä luokka-asema asettaa kunkin oman lapsuuden perhetaustasta käsin, teatteritaiteen harrastamisen ensiaskeleissa aina siihen ikäkauteen asti, jolloin henkilö tekee päätöksiä hakeutua taidekoulutukseen ammatillista teatteriuraa tavoitellen.

Ensisijaisena analyysinä haastattelujen keruussa sekä niiden analysoinnissa toimivat sosiologi Pierre Bourdieun pääoman käsitteet; taloudellinen pääoma, kulttuurinen pääoma ja sosiaalinen pääoma. Avaan näitä käsitteitä opinnäytteeni alussa ja jatkan haastatteluvastausten sekä tutkimuskirjallisuuden lävistämistä samojen pääomakäsitteiden avulla, pyrkimyksenä luoda moniulotteinen ja moniääninen ymmärrys teatteritaiteen saavutettavuudesta sekä siihen osallistumisen haasteista yhteiskuntaluokan kehystämänä. Ikäluokkien mukaan kronologisesti etenevässä tutkimuksessa erityishuomiota kiinnitän alueelliseen eriarvoisuuteen ja paikallisuuden merkitykseen teatterin saavutettavuudessa, sekä pohdin aikaa ja sen epätasaista jakautumista sosiaalisen pääoman käsitteen kautta.

Tutkimuksessani väitän, että yhteiskuntaluokilla on edelleen 2020-luvulla huomattavaa merkitystä ja niiden vaikutus tulisi ottaa huomioon jo teatteritaiteen harrastusopetuksessa ja peruskoulusta lähtien. Tutkimusmateriaalista kumpusi toistuvasti kysymys suomalaisen taidekoulutuksen meritokraattisista ennakko-oletuksista sekä keskiluokkaisia arvoja ja normeja suosivasta järjestelmästä kulttuurin kentällä. Tätä vasten työläistaustaiset lapset ja nuoret sekä aikuiset joutuvat toistuvasti arvioimaan itseään ja kamppailemaan rakenteellisten esteiden kanssa, joita ilmenee niin taloudellisen, kulttuurisen kuin myös sosiaalisen pääoman kentillä.

Kirjallisen tutkielmani lopussa pohdin empatian ja solidaarisuuden merkitystä. Kannustan seitsemän tiivistetyn päätelmän kautta aiheen jatkotutkintaan käytännössä ja kentällä, lisääntyvään dialogiin luokkien merkityksestä taideopetuksessa sekä teatteritaiteilijoita ja -opettajia suurempaan avoimuuteen ja hyväksyntään sosioekonomisen taustansa etuoikeuksista ja haasteista.