Kuolinpesä

Abstract

Kuvataiteen maisterin lopputyöni koostuu kolmesta 190 cm x 140 cm kokoisesta öljyvärimaalauksesta ja kirjallisesta osasta. Maalaukset olivat esillä 6.5–4.6.2023 Kuva/Tila-galleriassa osoitteessa Sörnäisten Rantatie 19, 00530 Helsinki.

Lopputyönäyttelyni teokset on maalattu öljymaaleilla, ja lisäksi teoksissa näkyy hieman luonnostelussa käytettyä pastelliliitua. Maalaussarjan voi ajatella yhtenä kolmiosaisena teoksena tai kolmena erillisenä, itsenäisenä maalauksena. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut triptyykistä, saman aiheen esittämisestä useasta eri kulmasta. En ollut aikaisemmin tehnyt vastaavaa moniosaista teosta. Samankokoiset pohjat tarjoavat mukavat raamit työlle.

Lopputyömaalausteni aiheena on puutarha, ihmisen luonnosta kulttuurin tuotteeksi muovaama, rajaama ja kontrolloima intiimi pihapiiri, jossa kukaan ei enää tee pihatöitä eikä liiku, kun asukkaat ovat kuolleet. Olen kuvannut lähdemateriaalia maalauksiini keväällä 2022 kuolleiden vanhempieni rivitaloasunnon etu- ja takapihalta. Lopputyöni keskiössä ei kuitenkaan ole vanhempieni kuolema, vaan abstrahoidut, ekspressiiviset teokset, jotka käsittelevät alkamisen, kasvun, päättymisen ja jatkuvuuden isoja teemoja arkisen pienessä mittakaavassa.

Pienet ja arkiset asiat toivat mieleeni paljon muistoja ja tuntemuksia. Ihminen oli läsnä tilassa esineiden ja kasvien kautta. Puut, varsinkin lehtipuut, ovat kiinnostavia lähtökohtia maalauksille, koska niissä on jotain oliomaista. Jokainen on oma yksilönsä. Kesäisin puut näyttäytyvät minulle ainoastaan puina, vihreänä lehtimassana. Syksyllä ne muuttuvat joksikin muuksi, kummallisiksi rankamaisiksi olennoiksi. Ne ovat herkullinen piirustus- ja maalauskohde.

Käsittelen tilan ja vallan suhdetta usein yksityisen tilan kautta. Yksityinen tila on kuitenkin yhteydessä rakenteelliseen, yhteiskunnalliseen tilaan, tila ja arkkitehtuuri eivät ole koskaan neutraaleja. Tilajärjestelyt ovat usein myös sukupuolittuneita ja sukupuolittavia. Maalausteni sisältö liittyy usein julkisen ja yksityisen suhteeseen, mutta teosteni ilmaisu ammentaa 1800-luvun alun taiteesta ja toisaalta ekspressiivisen maalaustaiteen perinteestä. Ajattelen, että taiteessa on hyvä olla jokin nyrjäytys, kontrasti tai outous, joka kumpuaa jostain muusta kuin loogisesta ajattelusta. Halusin maalata näkymäni tavalla, jossa tila on osittain paljastava ja osittain viitteellinen. Toisinaan käytän valokuvaa lähteenä, joskus toimin pelkästään muistini varassa. Koen kiinnostavaksi ja vapauttavaksi tehdä tavallisesta ja arkisesta omanlaiseni tulkinnan. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut mitättömän ja tavanomaisen ylevöittämisestä.