Maalauksesta

Abstract

Kuvataiteen maisterin opinnäytteeni kirjallisessa osiossa olen avannut opinnäytetyöni taiteellista osiota, joka koostuu 12 pellavalle maalatusta teoksesta. Olen yrittänyt raottaa suhdetta kuluttama- ni kulttuurin, runouden, materiaalien ja maalatun välillä, sekä tuonut esiin joitakin minua liikut- taneita runoilijoita ja teoksia. Pyrin tekstissäni avaamaan myös omia tulkintoja maalauksistani. Näen ja koen taiteen tekemisen vuorovaikuttamisen kehänä, joka liikkuu kuin aika, levittyen joka suuntaan. Itselleni tärkeää sekä taiteentekijänä, että vastaanottajana on jonkinlainen lomittuva vuorovaiku- tus, tunne yhteydestä maailmaan ja toisiin ihmisiin. Kysymys on hyvin abstraktista kokemuksesta, eikä sitä ole helppo sanallistaa. Olen kuitenkin yrittänyt lähestyä aihetta päiväkirjamerkintöjen ja oman työskentelyprosessin tarkastelun kautta, sekä tulkitsemalla Kuvan Keväässä esillä olleita teoksiani. Opintojeni aikana on korostunut keskustelun ja vuoropuhelun tärkeys kuvataiteilijan ammatissa, ymmärrys kollegoiden yksilöllisestä tavasta katsoa maailmaa, tämä on lisännyt ymmärrystäni omaa sisäistä maailmaani kohtaan. Maalaukseni asettavat ennemminkin elementtejä tiettyyn jär- jestykseen, kuin kysyvät tai tarjoavat valmiita vastauksia. Tahdon ajatella maalaukseni jonkinlai- sina luonnon ja olemisen tasapainoa hakevina rukouksina tai ikoneina, kuvapintoina, joissa asiat syntyvät ja järjestäytyvät uudelleen. Näen ne maailmoina, joissa ei ole hyvää, pahaa, kuolemaa tai katastrofia, ne edustavat minulle jatkuvaa metamorfoosia, muutosta ja syntymää. Tavoittelen hyväksyvää rauhaa, joissa elementit eivät törmäile väkivaltaisesti toisiinsa, vaan nukkuvat yhdessä toisiinsa sulautuvaa unta. Kuva-aiheet syntyvät lopputuloksena jostakin itselleni tärkeästä, läsnäolon tilasta. Tässä tilassa olen itse järjestäytynyt pisteeseen, joka ei taistele vastaan, vaan ui virrassa ja hyväksyy asiat sellai- sena kuin ne ovat. Lopputuloksena syntyy heijastus, kuva jostakin. Toisinaan tuo kuva on minul- le etäinen tai vieras, ja koen teoksen sivutuotteena vietetystä ajasta ja läsnäolon kokemuksesta. Parhaimmillaan teos tuntuu kohtaavan myös katsojan ja oma mielipiteeni teoksesta tuntuu toissi- jaiselta. Kun koen maalauksen onnistuneen, vierauden kokemus on vahvasti läsnä. Valmiin teok- sen tulkinta vie aikaa, mutta huomaan ihmisten löytävän teoksista itselleen tärkeitä merkityksiä. Tällainen lopputulema on itselleni kiitollisin, läsnäolostani on syntynyt läsnäoloa jollekulle toisel- le, energia tai miksi sitä nimittäsi jatkaa kiertoaan.