Kuvataiteen maisterin opinnäytetyö

Abstract

Kerron opinnäytetyössäni kahteen julkiseen esiintymiseen liittyvästä työskentelyprosessista: Kuvataideakatemian Project Room -gallerian näyttelyssä 21.10.-6.11.2016 esillä olleesta valoinstallaatiosta, sekä 5.5.-3.6.2018 Kuvan Kevät -lopputyönäyttelyssä esillä olleesta kineettisestä veistoksesta. Nocturne-valoteoksessa on pimennetyssä tilassa katseen korkeudelle, noin 30cm etäisyydelle toisistaan, ripustettu yhdeksän LED-lamppua. Lamput roikkuvat ilmassa kuvut katsojaa kohti. Monikanavareleen ohjaamat lamput välähtävät ensin täydellä kirkkaudella ja tämän jälkeen osa niistä jää palamaan himmeämmin. Tämä tapahtuu 15 sekunnin sykleissä. Halusin teoksella tutkia jälkikuvia joita täydellisessä pimeydessä välähtävät kirkkaat valot luovat silmän verkkokalvoille. Teos synnytti jälkikuvia valojen välähtäessä, sekä imitoi niitä himmeästi hehkuvilla lampuilla. Tämän vuoksi katsoja ei voinut varmasti sanoa mitkä hänen pimeydessä näkemistään valokangastuksista olivat hänen oman silmänsä luomusta ja mitkä tilassa roikkuvia lamppuja. Sculptor on kineettinen veistos. Seinälle on kiinnitetty neliönmuotoinen alumiinilevy, jonka halkaisija on yksi metri. Levyn keskellä kaksi teräsnaulaa hakkaa levyyn kehäjälkeä, joka muuntuu näyttelyn edetessä. Teos siis nimensä mukaisesti veistää itse itseään. Levyn takana, katsojalta näkymättömissä, on naulojen liikkeen aikaansaava koneisto. Liikkeen tuottaa kaksi pientä sähkömoottoria; akselin päähän kiinnitetty moottori pyörittää neodyymimagneettia, joka saa aikaan naulojen nopean, levyä hakkaavan liikkeen. Toinen moottori pyörittää akselia, minkä johdosta naulat kiertävät hitaasti ympyränmuotoista rataa levyn pinnalla. Molempia teoksia yhdistää liike; Sculptorissa liike on elektromekaanisella koneistolla aikaansaatua, kun taas Nocturnessa se on orgaanista; valonvälähdykset rasittavat silmän fotoreseptoreita, mikä luo jälkikuvat ja saa aikaan niiden liikkeen katsojan verkkokalvoilla.