Toisin katsoen : Omakuva Medusana

Abstract

Tarkastelen opinnäytetyössäni, niin sen taiteellisessa kuin kirjallisessakin osassa, katsetta erityisesti figuratiivisen veiston kontekstissa. Siinä missä kirjallisessa osassa sovellan katseen teorioita figuratiiviseen veistoon ja hahmottelen katseen rakentumista, on opinnäytetyöni taiteellinen osa Omakuva Medusana taiteen keinoin tehty sukellus aiheeseen – paitsi omaan katseeseeni, myös katseen kohteena olemiseen ja näiden kahden monimutkaiseen yhteentörmäykseen.

Omakuva Medusana on n. 1:1 mittakaavassa toteutettu veistos, jonka materiaaleina on käytetty puuta, rakukeramiikkaa ja lehtikultaa. Omakuvallinen teos kommentoi katsomista ja katseen kohteena olemista, niin kohteen kuin katsojankin näkökulmasta, osittain myös humoristisin keinoin. Teos leikittelee historiallisella alastonkuvan muotokielellä, mutta myös haastaa perinnettä.

Käytän opinnäytetyön kirjallisessa osassa tutkimukseni taustana eri visuaalisen kulttuurin alojen katseen ja katsomisen teorioita. Erityisesti olennainen on Laura Mulveyn narratiivisen elokuvan yhteyteen luoma katseen teoria. Sovellan sen kolmijakoisuutta figuratiivisen veiston kontekstiin. Lisäksi käsittelen myös muutamia muita nykytaiteilijoita, joiden teoksissa näen pyrkimyksen toisin katsomiseen.

Käsittelen opinnäytteen kirjallisessa osassa myös taiteellisen osan taustoja, sen työstämistä ja suhdetta katsomisen teorioihin, sekä tarkastelen omaan katseeseeni ja katsomiseen liittyviä kysymyksiä, joita teoksen työstäminen minussa herätti.

Käytän tutkimuksessani termiä normittunut katse. Käytän sitä ilmaisemassa tapaa tai tapoja, jolla olemme oppineet katsomaan, sekä olettamuksia, joiden pohjalta operoimme visuaalisessa maailmassa. Normittunut katse tarkoittaa tutkimuksessani valmiita koodistoja, jotka olemme katseeseemme sisäistäneet: kulttuuriset käsitykset hyvästä ja pahasta, moraalista ja moraalin rappeumasta. Tai kuinka olemme oppineet esimerkiksi näkemään naisen objektina, koska sellaisena naiset ovat esitetty. Syvennyn erityisesti siihen, kuinka me itseasiassa opimme katsomaan sellaisin katsein, joita on visuaalisiin esityksiin luotu.