Taiteellinen tutkimus, kirjallisuus ja jälki-disiplinääriset kirjoittamisen muodot

Abstract

Taiteellinen tutkimus otti Pohjoismaisissa korkeakouluissa ensiaskeleensa vuosituhannen taitteessa, kun musiikin, visuaalisen ja esittävien taiteiden akatemiat avasivat ovensa uudenlaisen taiteilijavetoisen tutkimusparadigman innokkaille kehittäjille. Globaalistikin ensimmäisiin taiteellisen tutkimuksen tohtorikouluihin lukeutuvan Suomen Kuvataideakatemian ensimmäiset kandidaatit (1997) olivat jo valmiiksi kansakunnan kaapin päälle nostettuja kuvataiteiden korkeita osaajia, joiden ei välttämättä tarvinnut osata kirjoittaa tutkimustekstejä. Kuten monet 2000-luvun alkupuolella valmistuneet ”ensimmäisen sukupolven” kuvataiteen tohtorit lopputöissään osoittivat, monella jatko-opiskelijaksi ryhtyneellä kuvataitelijalla oli kuitenkin sana hallussa kuin luonnostaan.