Luota siihen mitä tiedät : Näytelmäkirjailijan ja ohjaajan kokemus tietämisestä
Jaanisoo, Anna-Maarja (2024-02-29)
Jaanisoo, Anna-Maarja
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
29.02.2024
Maisterin opinnäytetyö
ohjaus
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041718682
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041718682
Tiivistelmä
Hahmotan tässä opinnäytetyön kirjallisessa osiossa taiteilijan tietämisen kokemusta esityksen tekemisen prosessissa. Alkusysäys työhön syntyi tarpeesta ymmärtää omia taiteellisia prosesseja tarkemmin. Pohdin tekstissä, kuinka löydän esityksen tekijänä aina uudestaan tietämisen äärelle. Mitkä tekijät edesauttavat ja mitkä puolestaan vaikeuttavat tietämisen kokemusta prosessissa? Tarkastelen kysymystä sekä näytelmäkirjailijan että ohjaajan näkökulmasta.
Ensimmäiset tekstimateriaalit tätä kirjallista opinnäytetyötä varten ovat syntyneet kirjeiden muodossa opiskelijakollegalle. Se on vaikuttanut työn muotoon, joka koostuu johdannosta sekä kymmenestä luvusta. Materiaalin tuottamiseen valittu menetelmä heijastaa sitä, että minun on helpompaa löytää tietämisen äärelle vuorovaikutuksessa jonkun kanssa. Samalla työ tekee myös näkyväksi henkilökohtaisen ajatteluprosessini kohti tietämistä.
Tekstin kannalta keskeisimmiksi lähdemateriaaleiksi nousivat teokset Jumalainen näytelmä: Dramaturgisia työkaluja (2012), joka on näytelmäkirjailijan taiteeseen keskittyvä kokoelmateos sekä Looking for Direction – Rethinking Theatre Directing Practices and Pedagogies in the 21st Century (2022), joka on puolestaan kokoelma 17 eri kirjoittajan näkemyksistä ohjaajantyön ajankohtaisista kysymyksistä. Avaan intuition käsitettä Daniel Kahnemanin teoksen Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (2012) sekä Asta Raamin teosten Älykäs intuitio (2017) ja Intuitio3 (2020) avulla. Käytän ajattelun apuna myös muutamaa kirjoitusta kuvataiteen kontekstista.
Pyrin kuvaamaan tekstissä itselleni keskeisiä reittejä ja keinoja tietämiseen. Johdannossa käyn läpi kirjallisen opinnäytetyöni kysymyksenasettelua ja esittelen lähtökohdat, jotka ovat johtaneet minut näiden kysymysten äärelle. Aloitan kirjoittamalla virittäytymisestä sekä tiedon ja toiston suhteesta. Sen jälkeen kirjoitan ei-tietämisen merkityksestä luovassa prosessissa ja pohdin tekijän itsetuntemuksen sekä taiteellisen laadun suhdetta. Sitten syvennyn intuition käsitteeseen ja sen merkitykseen esityksen tekemisen prosessissa. Pohdin myös levon ja palautumisen merkitystä tietämisen kokemukselle ja avaan muutaman henkilökohtaisen esimerkin kautta sekä keveinä että haastavina kokemiani prosesseja. Lopuksi kirjoitan luottamuksesta itseeni ja ammattitaitoon. Erittelen kirjoitusprosessin aikana tekemiäni oivalluksia tietämisen kokemuksesta, ja totean, että ei ole mitään ruuvisarjaa, joka sopisi esityksen kuin esityksen työstämiseen.
Ensimmäiset tekstimateriaalit tätä kirjallista opinnäytetyötä varten ovat syntyneet kirjeiden muodossa opiskelijakollegalle. Se on vaikuttanut työn muotoon, joka koostuu johdannosta sekä kymmenestä luvusta. Materiaalin tuottamiseen valittu menetelmä heijastaa sitä, että minun on helpompaa löytää tietämisen äärelle vuorovaikutuksessa jonkun kanssa. Samalla työ tekee myös näkyväksi henkilökohtaisen ajatteluprosessini kohti tietämistä.
Tekstin kannalta keskeisimmiksi lähdemateriaaleiksi nousivat teokset Jumalainen näytelmä: Dramaturgisia työkaluja (2012), joka on näytelmäkirjailijan taiteeseen keskittyvä kokoelmateos sekä Looking for Direction – Rethinking Theatre Directing Practices and Pedagogies in the 21st Century (2022), joka on puolestaan kokoelma 17 eri kirjoittajan näkemyksistä ohjaajantyön ajankohtaisista kysymyksistä. Avaan intuition käsitettä Daniel Kahnemanin teoksen Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (2012) sekä Asta Raamin teosten Älykäs intuitio (2017) ja Intuitio3 (2020) avulla. Käytän ajattelun apuna myös muutamaa kirjoitusta kuvataiteen kontekstista.
Pyrin kuvaamaan tekstissä itselleni keskeisiä reittejä ja keinoja tietämiseen. Johdannossa käyn läpi kirjallisen opinnäytetyöni kysymyksenasettelua ja esittelen lähtökohdat, jotka ovat johtaneet minut näiden kysymysten äärelle. Aloitan kirjoittamalla virittäytymisestä sekä tiedon ja toiston suhteesta. Sen jälkeen kirjoitan ei-tietämisen merkityksestä luovassa prosessissa ja pohdin tekijän itsetuntemuksen sekä taiteellisen laadun suhdetta. Sitten syvennyn intuition käsitteeseen ja sen merkitykseen esityksen tekemisen prosessissa. Pohdin myös levon ja palautumisen merkitystä tietämisen kokemukselle ja avaan muutaman henkilökohtaisen esimerkin kautta sekä keveinä että haastavina kokemiani prosesseja. Lopuksi kirjoitan luottamuksesta itseeni ja ammattitaitoon. Erittelen kirjoitusprosessin aikana tekemiäni oivalluksia tietämisen kokemuksesta, ja totean, että ei ole mitään ruuvisarjaa, joka sopisi esityksen kuin esityksen työstämiseen.