Nautintoa vai epämukavuutta? Kokemuksia näyttelijän sisäisistä tuntemuksista yleisön edessä

Abstract

Kirjallisessa opinnäytetyössäni pohdin sitä, milloin olen nauttinut lavalla olosta ja mitä minussa silloin näyttelijänä on tapahtunut. Käyn läpi eri seikkoja, joiden olen havainnut vievän minua kohti tätä nautintoa ja pohdin, mitä tapahtuu, jos lavalla oleminen tuntuu tahmealta, jopa epämukavalta. Kuvailen sitä, miltä tuntuu, kun lavalla tekeminen toimii. Käyn läpi omia kokemuksiani Teatterikorkeakoulun opinnoista ja avaan niihin liittyviä kokemuksia ja ajatuksia nautinnon ja epämukavuuden aihepiiriin liittyen.

Käsittelen opinnäytetyössäni epämukavuusaluetta ja roolihahmon kuumaa paikkaa. Olen usein kuullut puhuttavan siitä, että näytellessä täytyy mennä epämukavuusalueelle. Epämukavuusalueen tutkiminen on näyttelijälle tärkeää, jotta näyttelemisestä tulee elävää ja moniulotteista. Mutta mikä erottaa näyttelijän epämukavuusalueen roolin epämukavuusalueesta? Ja pitääkö epämukavuusalueelle menemisen tuntua epämukavalta vai mukavalta? Vai onko juuri se mukavaa ja nautinnollista, kun on uskaltanut mennä epämukavuusalueelle?

Käyn läpi esimerkkien kautta erilaisia kokemuksiani improvisaation mestarikurssilta, jonka esitys oli taiteellinen opinnäytteeni. Erittelen seikkoja, jotka vaikuttivat ja johtivat onnistumisen ja nautinnon sekä epämukavuuden tunnetiloihin. Pohdin, mitkä seikat helpottivat improvisoimista ja mitkä taas aiheuttivat haastetta. Vaikka improvisaatio voi olla pelottavaa, se on samalla nautinnollista. Helpottaakseni omaa tekemistäni, voin antaa itselleni erilaisia näyttelijäntyöllisiä salatehtäviä, jotka raamittavat näyttelemistä ja vapauttavat minut keksimisen paineen tunteesta. Tahdonsuunnat ja kontakti ovat valttia. Improvisoidessa minun on oltava avoin sekä omille että toisen lähettämille impulsseille. Minun täytyy luoda kontakti toiseen ja olla kuunteleva ja hyväksyvä. Minun on osattava tehdä valintoja ja sitouduttava niihin. Minun on uskallettava mennä auttamaan kaveria. Minulle improvisaatio on monella tapaa näyttelijäntyön ytimessä.

Luvussa kolme pohdin kokemuksiani monologi-kurssilla. Käsittelen esimerkkien avulla erilaisia itselleni tärkeitä ja merkityksellisiä onnistumisen kokemuksia sekä roolityön haasteita. Avaan rytmin ja tiukkojen energianvaihteluiden merkitystä monologia näytellessä sekä tahdonsuuntien ja roolianalyysin tärkeyttä. Pohdin, mitä yleisö minulle näyttelijänä merkitsee, ja miten yleisökontakti vaikutti monologin esittämiseen ja omiin sisäisiin tunnetiloihin. Käsittelen yleisökontaktin tärkeyttä erilaisten kokemusten yhteydessä.

Luvussa neljä pohdin, mikä on flow-tila ja miten se minussa ilmenee. Avaan klovneria-kurssilla kokemaani flow ́n kokemusta ja käyn läpi, mitkä seikat vaikuttivat siihen, että flow oli mahdollinen. Luvussa viisi kirjoitan epämukavuudesta näyttelijäntyössä. Miten olla vapaa ja elävä näyttelijä ilman itsekritiikkiä tai epävarmuutta? Mitä jännittäminen minussa aiheuttaa? Käyn läpi myös keskeneräisyyttä sekä häpeää ja epäonnistumisen pelkoa ja pohdin niiden vaikutusta näyttelijäntyöhöni.

Jotta kohtaus säilyisi kiinnostavana, jännitteen säilyminen on tärkeää. Usein jännite säilyy, kun hahmo on hot spotissa eli kuumassa paikassa, epämukavuusalueella. Olen huomannut, että kun minulla on näyttelijänä epämukavaa, en ole täysin sitoutunut tilanteeseen, en tiedä mitä näyttelen tai kohtaus on epäselvä. Silloin on kyse näyttelijän epämukavuudesta eikä niinkään roolihahmon epämukavuudesta. Kun taas roolihahmoni on tiukassa paikassa, minulla on näyttelijänä mukavaa, koska silloin tuntuu, että jännite säilyy, kohtaus elää ja minä saan leikkiä. Minä kuitenkin näyttelen omalla kehollani ja mielelläni roolihenkilöä, joten roolihenkilön hankalaan tilanteeseen vieminen tarkoittaa sitä, että minun täytyy näyttelijänä uskaltaa laittaa itseni likoon ja mennä kohti epämukavuusaluettani. Ja se saattaa myös tuntua epämukavalta. Mutta jos uskallan heittäytyä, nautinto astuu peliin.