Karhun katseella laulan : haltioitunut muusikko ja myyttinen dialogi.
Rounakari, Tuomas (2024)
Rounakari, Tuomas
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
2024
2489-7981
978-952-329-349-6
Tohtoritutkinto. Taiteilijakoulutus
kansanmusiikki
EST-julkaisusarja 79
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-349-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-349-6
Verkkojulkaisu:
https://www.researchcatalogue.net/view/2734650/2734651Tiivistelmä
Myyttien kontemplointi esittävän taiteen keinoin on taiteen vanhimpia tehtäviä.
Myyttejä ei ole vain esitetty, vaan myyttisten toimijoiden kanssa on pyritty dialogiseen
suhteeseen. Sen aikaansaaminen on edellyttänyt esiintyjältä kykyä muuttaa
tietoisuuden tilaansa. Tietoisuuden tilan muutos voi vaihdella intensiteetiltään
lievästä mielialan muutoksesta syvään transsitilaan, jossa käsitys ajasta ja paikasta
häviää kokonaan. Taiteellisessa tohtorintutkinnossani ajattelen taidetta kielenä, jolla
sekä ilmennetään myyttistä maailmankuvaa että osallistutaan sen sisältämiin toimintoihin.
Muuntuneen tietoisuuden tilan kautta muusikko joko sallii tapahtuvaksi tai suoranaisesti
aikaansaa dialogin enemmän-kuin-ihmisten kanssa. Enemmän-kuin-ihminen
termillä tarkoitetaan kaikkia ihmisen välittömään elämänpiiriin vaikuttavia
asioita kasvi- ja eläinkunnasta säätilaan ja myyttisen kertomusperinteen toimijoihin.
Taiteelliseen tohtorintutkintoon kuuluvassa tutkielmassani kutsun tätä vuorovaikutteista
yhteyttä myyttiseksi dialogiksi. Myyttinen dialogi vaikuttaa vastavuoroisesti
esityshetkellä muusikon tuottamaan tulkintaan, muunteluun tai improvisaatioon.
Taiteellinen tutkimukseni luo uutta tietoa myyttisen dialogin luonteesta sekä perinteentutkimuksen näkökulmasta että taiteellisten osakokonaisuuksien kautta omassa ajassamme. Tohtorintutkinnon kirjallisessa tutkielmassa käsittelen sekä muuntuneen tietoisuuden tilaa että myyttistä dialogia autoetnografisesti muusikon
omakohtaisena kokemuksena ja jaan kokemusten synnyttämän näkökulman osaksi
laajempaa perinteentutkimusta.
Tutkimukseni sisälsi neljä kenttämatkaa Siperiaan hantien, mansien ja metsänenetsien
alueille. Matkat olivat pääsääntöisesti taiteellisia yhteistyöhankkeita, joiden
sisällä toteutin aineiston keruuta ja myös tutkielmaan sisältyvän Maria Kuzminitsna
Voldinan teemahaastattelun. Tärkein kenttätyömetodini oli soittaa ensin viululla
hantien kansanlauluja hanteille itselleen, jonka jälkeen pyysin heitä kertomaan,
mitä soittamani laulut olivat, sekä kommentoimaan tapaani soittaa niistä omia versioitani.
Kappaleiden soittaminen toisillemme vuoron perään loi aidosti vuorovaikutteisen
ja tasa-arvoisen tavan saada oppia kohtaamiltani perinteentaitajilta. Kenttämatkoja
ympäröi myyttistä dialogia sisältävien laulujen arkistotutkimus sekä näiden
laulujen esittäminen muusikkona. Tärkeimpiä arkistomateriaaleja olivat hantien,
mansien, karjalaisten ja suomalaisten karhunpeijaisperinteisiin kuuluvat laulut.
Taiteellinen tohtorintutkintoni koostuu viidestä taiteellisesta osiosta ja tästä kirjallisesta
tutkielmasta videotallenteineen. Ensimmäinen jatkotutkintokonsertti Shamaaniviulu
(2013) pohjautui lauluille, jotka Kai Donner äänitti vahalieriöille Siperian
matkoillaan vuosina 1912–1914. Toinen jatkotutkintokonsertti Shamanviolin with
Ailloš (2014) tutki mahdollisuutta transsitilassa soittamiseen yhteissoitossa. Kolmas
taiteellinen osio oli seremoniallisuutta, musiikkia, runoutta, teatteria, seuraleikkejä
ja -tansseja sekä ruokailun sisältävä Karhunpeijaiset-esitys (2016). Neljäs taiteellinen
osio oli teatteriyhdistys Ruska Ensemblen toteuttama näytelmä Arktinen Odysseia
(2017) yhdessä Suomen Kansallisteatterin ja Grönlannin Nunatta Isiginnaartitsisarfian
kanssa. Viides taiteellinen osio oli soololevyni Bear Awakener (2022),
jonka tärkein lähdeaineisto olivat Artturi Kanniston fonografikokoelmat.
Tapaustutkimuksena tutkielmassa käsitelty Karhunpeijaiset-esitys onnistui synnyttämään merkityksellisiä myyttisen dialogin kokemuksia sekä työryhmälle että yleisölle. Myyttisten aiheiden kanssa työskentely taiteen keinoin luo mahdollisuuden
käsitellä kulttuurimme hitaasti muuttuvia mentaalisia malleja yhteisöllisesti. Myyttisen
dialogin avulla voimme edelleen saada samankaltaisia kokemuksia, mitä esivanhempamme saivat täysin erilaisessa yhteiskunnassa. Koska myytit edustavat
hitaasti muuttuvaa kollektiivista perinnettä, voidaan myyttien kokemuksellistamisella
vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen minäkuvaa sekä saada aikaan kauaskantoisia
hyvinvointivaikutuksia.
Myyttejä ei ole vain esitetty, vaan myyttisten toimijoiden kanssa on pyritty dialogiseen
suhteeseen. Sen aikaansaaminen on edellyttänyt esiintyjältä kykyä muuttaa
tietoisuuden tilaansa. Tietoisuuden tilan muutos voi vaihdella intensiteetiltään
lievästä mielialan muutoksesta syvään transsitilaan, jossa käsitys ajasta ja paikasta
häviää kokonaan. Taiteellisessa tohtorintutkinnossani ajattelen taidetta kielenä, jolla
sekä ilmennetään myyttistä maailmankuvaa että osallistutaan sen sisältämiin toimintoihin.
Muuntuneen tietoisuuden tilan kautta muusikko joko sallii tapahtuvaksi tai suoranaisesti
aikaansaa dialogin enemmän-kuin-ihmisten kanssa. Enemmän-kuin-ihminen
termillä tarkoitetaan kaikkia ihmisen välittömään elämänpiiriin vaikuttavia
asioita kasvi- ja eläinkunnasta säätilaan ja myyttisen kertomusperinteen toimijoihin.
Taiteelliseen tohtorintutkintoon kuuluvassa tutkielmassani kutsun tätä vuorovaikutteista
yhteyttä myyttiseksi dialogiksi. Myyttinen dialogi vaikuttaa vastavuoroisesti
esityshetkellä muusikon tuottamaan tulkintaan, muunteluun tai improvisaatioon.
Taiteellinen tutkimukseni luo uutta tietoa myyttisen dialogin luonteesta sekä perinteentutkimuksen näkökulmasta että taiteellisten osakokonaisuuksien kautta omassa ajassamme. Tohtorintutkinnon kirjallisessa tutkielmassa käsittelen sekä muuntuneen tietoisuuden tilaa että myyttistä dialogia autoetnografisesti muusikon
omakohtaisena kokemuksena ja jaan kokemusten synnyttämän näkökulman osaksi
laajempaa perinteentutkimusta.
Tutkimukseni sisälsi neljä kenttämatkaa Siperiaan hantien, mansien ja metsänenetsien
alueille. Matkat olivat pääsääntöisesti taiteellisia yhteistyöhankkeita, joiden
sisällä toteutin aineiston keruuta ja myös tutkielmaan sisältyvän Maria Kuzminitsna
Voldinan teemahaastattelun. Tärkein kenttätyömetodini oli soittaa ensin viululla
hantien kansanlauluja hanteille itselleen, jonka jälkeen pyysin heitä kertomaan,
mitä soittamani laulut olivat, sekä kommentoimaan tapaani soittaa niistä omia versioitani.
Kappaleiden soittaminen toisillemme vuoron perään loi aidosti vuorovaikutteisen
ja tasa-arvoisen tavan saada oppia kohtaamiltani perinteentaitajilta. Kenttämatkoja
ympäröi myyttistä dialogia sisältävien laulujen arkistotutkimus sekä näiden
laulujen esittäminen muusikkona. Tärkeimpiä arkistomateriaaleja olivat hantien,
mansien, karjalaisten ja suomalaisten karhunpeijaisperinteisiin kuuluvat laulut.
Taiteellinen tohtorintutkintoni koostuu viidestä taiteellisesta osiosta ja tästä kirjallisesta
tutkielmasta videotallenteineen. Ensimmäinen jatkotutkintokonsertti Shamaaniviulu
(2013) pohjautui lauluille, jotka Kai Donner äänitti vahalieriöille Siperian
matkoillaan vuosina 1912–1914. Toinen jatkotutkintokonsertti Shamanviolin with
Ailloš (2014) tutki mahdollisuutta transsitilassa soittamiseen yhteissoitossa. Kolmas
taiteellinen osio oli seremoniallisuutta, musiikkia, runoutta, teatteria, seuraleikkejä
ja -tansseja sekä ruokailun sisältävä Karhunpeijaiset-esitys (2016). Neljäs taiteellinen
osio oli teatteriyhdistys Ruska Ensemblen toteuttama näytelmä Arktinen Odysseia
(2017) yhdessä Suomen Kansallisteatterin ja Grönlannin Nunatta Isiginnaartitsisarfian
kanssa. Viides taiteellinen osio oli soololevyni Bear Awakener (2022),
jonka tärkein lähdeaineisto olivat Artturi Kanniston fonografikokoelmat.
Tapaustutkimuksena tutkielmassa käsitelty Karhunpeijaiset-esitys onnistui synnyttämään merkityksellisiä myyttisen dialogin kokemuksia sekä työryhmälle että yleisölle. Myyttisten aiheiden kanssa työskentely taiteen keinoin luo mahdollisuuden
käsitellä kulttuurimme hitaasti muuttuvia mentaalisia malleja yhteisöllisesti. Myyttisen
dialogin avulla voimme edelleen saada samankaltaisia kokemuksia, mitä esivanhempamme saivat täysin erilaisessa yhteiskunnassa. Koska myytit edustavat
hitaasti muuttuvaa kollektiivista perinnettä, voidaan myyttien kokemuksellistamisella
vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen minäkuvaa sekä saada aikaan kauaskantoisia
hyvinvointivaikutuksia.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1554]