Tunnustuksia prosessin varrelta

Abstract

Tässä kirjallisessa opinnäytteessäni kuvaan esityksen harjoitus- ja esitysprosessia sekä siihen liittyviä haasteita. Samalla tarkastelen omaa identiteettiäni juuri ammattiin valmistuvana näyttelijänä. Opinnäytetyöni rakentuu fiktiivisen kehyksen ympärille, joka sijoittuu fiktiiviseen Rovaperseen kylään ja sen teatteriin, jossa olen tekemässä pääroolia näytelmässä ”Prosessinhoitajan tragedia”. Työssä käsiteltävät havainnot ovat kuitenkin omiani. Lisäksi työ sisältää haastattelumateriaalia. Haastattelin entistä ammattijääkiekkoilija Topi Jaakolaa työtäni varten. Ensimmäisessä kappaleessa avaan syyni opinnäytteen kirjoittamiselle. Tarkoitukseni on selvittää, miksi päätin valita teatteritaiteen maisterin polun. Toisessa kappaleessa esittelen autofiktiivistä tarinaani. Kerron Rovaperseen teatterista, sen henkilökunnasta ja siitä produktiosta, johon osallistun tässä fiktiivisessä tarinassa. Kolmannesta luvusta eteenpäin kuvaan kronologisesti harjoituskauden kulun, aina ensimmäisestä lukuharjoituksesta ensi-iltaan saakka. Matkan varrella pohdin näyttelijänä monia asioita, kuten kuinka lämmittelen ennen harjoituksia, miten opettelen repliikkejä, kuinka toimin erilaisissa työryhmissä, miten käsittelen miellyttämisen haluani sekä miten valmistaudun rooleihini, oli kyseessä sitten päärooli tai sivurooli. Työssäni pohdin myös omaa psyykettäni näyttelijänä, ja sitä, miten erilaiset ajattelumallit voivat vaikuttaa ryhmässä toimimiseen. Esimerkiksi tarve miellyttää muita saattaa joskus vaikeuttaa työskentelyä, vaikka se onkin hyvin inhimillinen tunne. Kun oppii tunnistamaan ja hyväksymään tämän tunteen, sen käsittely helpottuu, mikä taas auttaa keskittymään näyttelemiseen. Pohdin myös sitoutumisen merkitystä. Sitoutuminen antaa näyttelijälle mahdollisuuden syventyä rooliinsa, ymmärtää hahmonsa motiiveja ja tunteita sekä luoda uskottavampia ja moniulotteisempia suorituksia. Se myös edistää hyvää yhteistyötä muiden näyttelijöiden, ohjaajan ja tuotantoryhmän kanssa, mikä puolestaan parantaa koko esityksen laatua. Lopussa kerron teknisistä läpimenoista, ensi-illasta ja pohdin mitä itseni toteuttaminen minulle tarkoittaa. Tämä ”itseni toteuttaminen” -termi vei minut lopulta hyvin lähelle sitä kysymystä, miksi minusta tulee teatteritaiteen maisteri. Päädyin lopputulokseen, että se tarkoittaa minulle kostoni toteuttamista. Miksi näin? Sen tunnustan tekstissä. Loppuyhteenvedossa paljastan vielä sen henkilön, kenelle kostan, ja kenen takia minusta tulee näyttelijä.