Pedagoginen näyttelijä

Abstract

Pedagoginen näyttelijä on taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni. Se sisältää tämän kirjallisen osan lisäksi käytännön tarkastettavan osuuden. Tutkimusmenetelmäni on harjoittelu ryhmässä.

Pedagoginen näyttelijä on koollekutsumani ryhmän toiminnan eli opetusharjoitteluni rinnalla kulkeva kumppani. Ryhmän toiminnan sekä tämän kirjallisen osan keskiössä on ollut tutkimuskysymys: miten näyttelijyyttä voisi harjoitella ei-yksilökeskeisenä praktiikkana. Kysymystä ohjaa tarve hahmottaa näyttelijyyttä suhteessa sitä ympäröivään maailmaan ja osana ympäröivää maailmaa. Nimitän näille kysymyksille rakentuvaa toimintaa pedagogiseksi näyttelijyydeksi. Termi ei ole syntynyt toiminnasta, vaan on sen alku. Hypoteesinimitys jollekin, jota pyrin tämän kokonaisuuden kautta tekemään todeksi. Pedagoginen näyttelijyys onkin mielestäni samaan aikaan oppimisen, harjoittelemisen ja taiteellisen toiminnan prosessi.

Tärkeitä keskustelukumppaneita työssäni ovat ryhmän, Eeva Anttilan, Srilatha Batliwalan, Gert Biestan, Rachel E. Blackburnin, Hope Chigudun, Alexis Pauline Gumbsin, Terike Haapojan, Jack Halberstamin, Donna J. Harawayn, Tuija Kokkosen, Rosemary Malaguen, Stanford Meisnerin, Lisa Peckin, Martín Prechtelin, Ross Priorin, Reettaleena Rauhalan, Richard Schechnerin ja Alison Nicole Vasquezin ajatukset. Osa kulkee mukana läpi työn kehyksenä ja osa nousee esiin toiminnan ehdottamilla hetkillä.

Työssä ryhmän merkitys kysymyksiin vastaamisessa on sekä tärkeää että välttämätöntä. Pyrkimys tasa-arvoiseen horisontaaliseen hierarkiaan on toiminnan laatua värittävää ja sen suuntaa ohjaavaa. Tässä kirjallisessa osassa kirjoittajan rooli on kuitenkin minulla ja oma ääneni siksi voimakkain. Toivon, että ryhmä kuuluu silti läpi. Suhde toiseen, ja siten suhde yksilöön onkin merkittävä teema tässä työssä. Kirjoitan siitä laajemmin luvussa kaksi, Taiteellisesta ajattelusta, jossa esittelen ajatukseni inhimillisestä toimijasta, joka toimii taiteessa sekä yksilön positiosta tässä asetelmassa.

Keskeisimpinä työn lähtökohtina toimivat käsitteet näyttelijä ja taito, pedagogiikka ja toinen. Lisäksi esittelen feministisestä viitekehyksestä nousevat termit valta ja toimijuus sekä itselleni tärkeän ystävyyden kehyksen. Avaan näitä luvussa kolme Alku -- työskentelyn lähtökohtia. Lisäksi kerron, miten ryhmän toiminta alkoi.

Työlle ominaista on asioiden ilmestyminen, muuttuminen, mukautuminen, yhdistyminen ja paljastuminen. Tämä on nähtävissä erityisesti luvussa neljä, Kohti pedagogista näyttelijää, jossa tunnistan, otsikoin ja jaottelen ryhmän toimintaa toiminnan ja teorian välisen dialogin pohjalta.

Taiteellis-pedagoginen tarkastettava osuus opinnäytetyötäni oli Avoin pedagogisen näyttelijän harjoitus, joka nimensä mukaisesti oli avoin harjoitus. Viidennessä luvussa esittelen tämän muodostuneen pedagogisen näyttelijän harjoituksen sekä sen avaamisesta ulkopuoliselle katseelle nousseita havaintoja esityksellisyyden käsitteen kautta.

Lopuksi käsittelen havaintoja siitä, miten oma roolini ja pedagoginen näyttelijyys kommunikoivat keskenään eli reflektoin omaa positiotani. Lisäksi hahmottelen esiin pedagogisen näyttelijän harjoituksesta esiin nousevia taitoja ja havaintoja, jotka tuntuvat tällä hetkellä ensisijaisimmilta sekä nostan esiin kysymyksiä, joita tämä työ on herättänyt ja joihin tämä työ itsessään ei vielä yllä. Tarkoitus ei ole esitellä pedagogisen näyttelijän toimintaa yleisenä ehdotuksena, vaikka se näyttääkin lopulta praktiikan omaiselta. Toivon, että tämä työ näyttäytyy esimerkin omaisena mahdollisuutena opetella asettumaan uudelleen oman taiteellisen praktiikan arvojen äärelle.