Aika aika aika : Teksti valosuunnittelijan mahdollisista aikakäsityksistä
Toppinen, Topias (2024-05-02)
Toppinen, Topias
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
02.05.2024
Maisterin opinnäytetyö
valosuunnittelu
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061250763
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061250763
Tiivistelmä
Tässä Teatteritaiteen maisterin opinnäytteen kirjallisessa osiossa tutkin, analysoin ja reflektoin esittävien taiteiden valosuunnittelun suhdetta aikaan. Aiheen taustalla on taiteellisesta työstäni noussut kiinnostus elävää ja hengittävää valollista ilmaisua kohtaan. Prosessit, joissa valo on päässyt toteutumaan tämän kaltaisena, ovat tarjonneet itselleni runsaasti reflektoitavaa suhteessa näyttämön mahdollisiin aikatasoihin. Aiheen laajuuden takia rajaan käsiteltävät näkökulmat suhteellisen tarkasti esittävien taiteiden valosuunnitteluun ja käsittelen muita mahdollisia esityksen osatekijöitä vain sivuten.
Tämän kirjallisen osion keskeisiä lähdeaineistoja ovat taiteellinen opinnäytteeni, valosuunnittelu teokseen Kaksi sisarta (2022), taiteellinen valosuunnittelijan praktiikkani sekä kirjallisuus erityisesti esittävien taiteiden, mutta myös filosofian ja fysiikan, konteksteista. Pääluvussa 1. Johdanto määritän tekstin tavoitteet, kontekstin ja avaan praktiikkaani siltä osin, kuin se tämän tekstin ymmärtämisen kannalta on tärkeää. Pääluvussa 2. Kaksi sisarta analysoin ja reflektoin opinnäytteeni taiteellisen osion prosessia ja valosuunnittelua keskittyen erityisesti sen ajallisiin ulottuvuuksiin. Luvussa 3. Ajalliset ulottuvuudet pyrin laajentamaan katsettani Kaksi sisarta -esitystä laajempaan kontekstiin ja reflektoin omia näkemyksiäni valosuunnittelusta varsinkin suhteessa filosofi Henri Bergsonin objektiivisen ajan (temps) ja keston (durée) käsitteisiin. Tässä luvussa pyrin purkamaan valosuunnittelun aikaan liittyvää peruskäsitteistöä sekä normistoa ja tarjoamaan joitakin vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joilla esittävien taiteiden valosuunnittelua voisi lähestyä. Pääluvussa 4. Lopuksi kirjoitan asioista, jotka eivät muualle mahtuneet. Tarjoan myös selkeitä kiintopisteitä, joista valosuunnittelun ajallista hahmottelua olisi mahdollista jatkaa.
Esittävien taiteiden valosuunnittelija on perinteisten työvälineidensä ja esitysten kokemuksellisen perusluonteen takia lähtökohtaisesti objektiivisesti mitattavan ajan ja kokemuksellisen keston välimaastossa. Tekstini keskeisin pyrkimys on yrittää pureutua tähän rakoon ja kuvailla sieltä avautuvia näkymiä. Maalailussani päädyn etsimään valotilanteen käsitemonopolille vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja määrittämään joitakin jänteitä, joiden kautta valosuunnittelun ja esityksen tekemisen aikakäsitteistöä ja kielellistämisen keinoja voisi lähestyä.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole tyhjentävästi määrittää valosuunnittelijan aikakäsitystä, vaan pikemminkin kartoittaa omia kokemuksiani. Tutkimuskysymykseeni ”Miten aika ja ajan kokeminen vaikuttavat valosuunnittelijan taiteellisen työhön?” vastaan tämän opinnäytetyöni perusteella, että aika on valosuunnittelijan taiteellisessa ilmaisussa läsnä sekä objektiivisena aikana että kokemuksellisena kestona ja se liittyy keskeisesti teoksen vastaanoton kysymyksiin. Esitystapahtumissa valosuunnittelun ajallisuus ilmenee erityisesti näyttämökerrontaan osallistumisena sekä valo-ohjelmoinnin, esitysajon ja näiden organisoimisen välityksellä.
Tämän kirjallisen osion keskeisiä lähdeaineistoja ovat taiteellinen opinnäytteeni, valosuunnittelu teokseen Kaksi sisarta (2022), taiteellinen valosuunnittelijan praktiikkani sekä kirjallisuus erityisesti esittävien taiteiden, mutta myös filosofian ja fysiikan, konteksteista. Pääluvussa 1. Johdanto määritän tekstin tavoitteet, kontekstin ja avaan praktiikkaani siltä osin, kuin se tämän tekstin ymmärtämisen kannalta on tärkeää. Pääluvussa 2. Kaksi sisarta analysoin ja reflektoin opinnäytteeni taiteellisen osion prosessia ja valosuunnittelua keskittyen erityisesti sen ajallisiin ulottuvuuksiin. Luvussa 3. Ajalliset ulottuvuudet pyrin laajentamaan katsettani Kaksi sisarta -esitystä laajempaan kontekstiin ja reflektoin omia näkemyksiäni valosuunnittelusta varsinkin suhteessa filosofi Henri Bergsonin objektiivisen ajan (temps) ja keston (durée) käsitteisiin. Tässä luvussa pyrin purkamaan valosuunnittelun aikaan liittyvää peruskäsitteistöä sekä normistoa ja tarjoamaan joitakin vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joilla esittävien taiteiden valosuunnittelua voisi lähestyä. Pääluvussa 4. Lopuksi kirjoitan asioista, jotka eivät muualle mahtuneet. Tarjoan myös selkeitä kiintopisteitä, joista valosuunnittelun ajallista hahmottelua olisi mahdollista jatkaa.
Esittävien taiteiden valosuunnittelija on perinteisten työvälineidensä ja esitysten kokemuksellisen perusluonteen takia lähtökohtaisesti objektiivisesti mitattavan ajan ja kokemuksellisen keston välimaastossa. Tekstini keskeisin pyrkimys on yrittää pureutua tähän rakoon ja kuvailla sieltä avautuvia näkymiä. Maalailussani päädyn etsimään valotilanteen käsitemonopolille vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja määrittämään joitakin jänteitä, joiden kautta valosuunnittelun ja esityksen tekemisen aikakäsitteistöä ja kielellistämisen keinoja voisi lähestyä.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole tyhjentävästi määrittää valosuunnittelijan aikakäsitystä, vaan pikemminkin kartoittaa omia kokemuksiani. Tutkimuskysymykseeni ”Miten aika ja ajan kokeminen vaikuttavat valosuunnittelijan taiteellisen työhön?” vastaan tämän opinnäytetyöni perusteella, että aika on valosuunnittelijan taiteellisessa ilmaisussa läsnä sekä objektiivisena aikana että kokemuksellisena kestona ja se liittyy keskeisesti teoksen vastaanoton kysymyksiin. Esitystapahtumissa valosuunnittelun ajallisuus ilmenee erityisesti näyttämökerrontaan osallistumisena sekä valo-ohjelmoinnin, esitysajon ja näiden organisoimisen välityksellä.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1549]