Koettua valoa

Abstract

Tämä valosuunnittelun maisteriohjelman opinnäytteen kirjallinen osuus tarkastelee esitystä ja valosuunnittelua kokemuksen käsitteen näkökulmasta. Tekstissä tutkin kokemusta liukuvarajaisena yksikkönä, joka syntyy tila-ajan ja kokijan yhteisvaikutuksessa. Avaan kokemuksen syntyprosessia ruumiin ja maailman suhteessa sekä määrittelen perifeerisen ja fokusoidun havainnoinnin, jotka osoittautuvat keskeisiksi käsitteiksi myös valosuunittelijan työssä. Avaan myös lyhyesti taidekäsitystäni sekä suhdettani valosuunnittelijuuteen ammatti-identitteettinä.

Opinnäytteen kirjallisessa osassa vuorottelevat teoriaan pohjaava teksti ja henkilökohtaisempi teksti. Jälkimmäinen ilmenee esimerkiksi merkintöjen, joita kutsun valomuistoiksi, muodossa. Ne yrittävät viedä akateemista tekstiä ajoittain kokemukselliseen suuntaan omalla kielen suodattamalla tavallaan. Valomuistot ovat myös toimineet työkaluna lopputyöni taiteellisessa prosessissa. Opinnäytteen kirjallisen osuuden teoreettisena peilinä toimii valosuunnittelun alan kirjallisuus sekä taiteen ja filosofian kirjallisuus.

Käsittelen tässä myös lopputyöni taiteellista osuutta, valo- ja videosuunnittelua esitykseen Sarvivälke, jonka ensi-ilta oli 9.4.2024 Suomen Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä. Kyseisen esityksen valo- ja videosuunnittelun keskeisiksi taiteellisiksi kysymyksiksi nousi kuinka pienillä eleillä saisi kerrottua mahdollisimman paljon, metroasema valollisena olosuhteena sekä valosuunnittelijan ikuisuustehtävä; kuinka tehdä Aurinko näyttämölle. Nämä taiteelliset kysymykset johtavat pohdintoihin realismista sekä kyseisen esityksen valosuunnittelun suhteesta valosuunnittelun kaanoniin puheteatterin kontekstissa. Sarvivälke-prosessin myötä päädyin myös pohtimaan sen valo- ja videosuunnittelun ilmentymistä oman sekä katsoja-kokijan fokusoidussa ja perifeerisessä havainnoinnissa. Lopputulemana huomaan, että vaikka perifeerinen havainnointi on elimellinen osa kokemuksen synnyssä, on sen kanssa hankala työskennellä valosuunnittelun kontekstissa monista syistä. Teen myös huomion eleen käsitteen ja fokusoidun havainnoinnin yhteydestä.

Tämän opinnäytteen molempien osuuksien myötä olen havainnut, että kokemus voi toimia lähtökohtana, työkaluna ja päämääränä taiteellisessa työskentelyssä. Valosuunnittelijana työskentelen ennen kaikkea kokemuksen kanssa ja myös esitys on olomuodoltaan kokemuksellinen. Kokemusta ei voi kuitenkaan kontrolloida ja se on hankala edes määrittää, koska sen syntyprosessi on niin monen tekijän summa. Kokemuksen näkökulman ansiosta valosuunnittelua on mahdollista tarkastella maailmaan kietoutuneena.