Tuhnurella - Paska näyttelijä

Abstract

Lika, sotku, epäjärjestys, tuhnu, tuhru, ryönä, roska, paska, kaaos. Millainen on paska näyttelijä? Entä siisti näyttelijä? Voiko toisen hikisiin kenkiin oikeasti astua vai onko se pelkkää harhaluuloa?

Tuhnurella Flipfloppi -niminen taiteilijasielu liukastelee lavalla Flip Flop -varvassandaaleissaan ja haisee, minkä vuoksi hänen pahin kriitikkonsa, silotellumpaa ilmaisua kaipaava ilkeä äitipuoli, on piilottanut hänet torniin maailmalta piiloon. Tornissaan Tuhnurella näyttelee eläimille ja roskille.

Tuhnurella: paska näyttelijä on opinnäytetyö, joka on samalla näytelmä. Tuhnurella käsittelee näyttelijän vuorovaikutussuhdetta vastanäyttelijän, yleisön, roolihenkilön ja hänen itsensä eli sisäisten ääniensä välillä. Vuorovaikutussuhteita tarkastellaan empatian, lian ja katsekontaktin näkökulmista.

Työ rakentuu johdannosta, yhdestä pääluvusta ja loppuyhteenvedosta. Pääluku jakaantuu neljään alalukuun, joista ensimmäinen alaluku ”flip floppi” esittelee Tuhnurellan ja Tuhnurellan tornin.

Toisessa alaluvussa ”einfühlung” Tuhnurella reflektoi empatiaa näyttelijäntyössä yhdessä V-M. Loirin Tietoisuus -72 -taulun, hämähäkin ja Empatiahiirien kanssa. Luku soveltaa Aaltolan ajatuksia näyttelemiseen ajatellen, ettei näytteleminen ole kovinkaan kaukana empatiasta, sillä sekä näytteleminen että empatia ovat ihmisten välillä tapahtuvaa liikettä, tiedon vaihtamista ja vastavuoroista vaikuttamista. Pääpaino on näyttelijän ja roolihenkilön välisessä vuorovaikutussuhteessa, josta Tuhnurella ja kumppanit keskustelevat toisen kenkiin astumisen analogiana. Luku ehdottaa, että roolihenkilön kengät koostuvat käsikirjoituksesta ja koreografiasta – eräänlaisista raameista – jotka näyttelijä täyttää ja kehollistaa omalla elämänkokemuksellaan.

Kolmas alaluku ”paska” on keskustelua liasta ja vaarasta, epäjärjestyksestä ja järjestyksestä, jäsentymättömyydestä ja kaavoista. Luvussa keskitytään Tuhnurellan ja äitipuolen väliseen rajankäyntiin, jota Mary Douglas -niminen pölypallo kommentoi. Tuhnurella menee itseensä reflektoidessaan vuorovaikutussuhdettaan hänen kriitikkoonsa ja ainoaan ihmisyleisöönsä, ilkeään äitipuoleen. Hän yrittää ymmärtää, miksi kokee tarvetta miellyttää vihollistaan.

Neljäs ja viimeinen alaluku ”satu” on kuvaus ”paskassa istumisesta”. Tuhnurella pääsee Satu-nimisen päiväkirjansa Meisner-tekniikan tunnille, jossa Tuhnurella ja Mary Douglas kokeilevat Sadun ohjaamana Sanford Meisnerin kehittämää toistoharjoitusta. Pölypallon katsottavana oleminen aiheuttaa Tuhnurellassa vastustusta, minkä seurauksena hänen sisäinen paskamyrskynsä tulvii yli. Tuhnurella toteaa, että helvetti on muut roskat.