Jumalanpalvelus urkurin silmin, korvin, jaloin, sormin

Abstract

Tutkielmani kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kirkkomusiikin alalla. Tohtoritutkinnon aihe on ”Venez Esprit-Saint, et envoyeznous du ciel un rayon de votre lumière – ranskalaisen liturgisen urkumusiikin soveltaminen suomalaisessa jumalanpalveluksessa”. Tutkinnon taiteellinen osio koostui vuosina 2017–2022 toteutetuista kahdesta seurakunnan päämessusta, kahdesta iltamessusta ja yhdestä vesperistä.

Tutkielman aiheena on urkurin suhde suomalaiseen evankelisluterilaiseen jumalanpalvelukseen. Lähestyn aihetta taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tutkimusmenetelmäni on perustunut autoetnografiseen tutkimusotteeseen. Pääkysymyksenä on, minkälaisin eri tavoin urkuri on vuorovaikutuksessa jumalanpalveluksessa ja suhteessa jumalanpalvelukseen. Kysymykseen haen vastausta alakysymysten kautta. Miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen? Mikä on suhteeni urkurina suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen traditioon ja tähän aikaan? Mikä on roolieni kautta suhteeni jumalanpalveluksen yhteisöön ja tilanteeseen? Mikä on urkurina suhteeni jumalanpalveluksessa koettuun osallisuuden kokemukseen? Tutkimusmateriaalina ovat tutkimukseni taiteellisen osion jumalanpalvelusten omaa työskentelyäni kuvaavat tapausesimerkit sekä niissä käyttämäni ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki.

Lähestyn tutkimusaihettani kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin olen taiteilijalähtöisen sekä musiikinteologisen tutkimuksen välinein peilannut kolmea messun läpi kulkevaa niin kutsuttua säiettä pohtien, miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen tässä ajassa. Toiseksi olen tapausesimerkeillä kuvannut, kuinka voin urkurina huomioida jumalanpalveluksen sisällön, yhteisön ja tilanteen solistin, rekisteröijän, säestäjän, sovittajan, improvisoijan ja työryhmän jäsenen roolien kautta. Kolmantena näkökulmana olen laajentanut vuorovaikutuksen käsitettä jumalanpalveluksessa dialogisuuden suuntaan eli avautumiseen toiselle ja toisen kokemukselle erityisesti taiteen välityksellä. Urkurina voin eri roolieni ja päätösteni myötä vahvistaa monimuotoista vuorovaikutusta jumalanpalveluksessa käyttämällä muun muassa improvisointia välineenäni. Erityisesti musiikillisiksi sanoiksi kutsumani toistettavat ja tunnistettavat musiikilliset elementit vahvistavat vuorovaikutusta jumalanpalveluksen musiikin suhteen. Vieraasta kirkkokunnasta ja kulttuurista lähtöisin olevan musiikin runsas käyttö jumalanpalveluksessa nähdään tässä tutkimuksessa luovana prosessina, jonka kokeminen osana yhteisöä voi vahvistaa osallisuuden kokemusta sattumanvaraisessa yhteisössä. Tutkimus laajentaa siten myös osallisuuden käsitteen merkitystä liturgisessa kontekstissa.

Tutkimus syventää suomalaista jumalanpalvelustutkimusta musiikin tekijän ja erityisesti urkurin kokemuksen ja kehollisuuden näkökulmasta. Se nostaa esille monitieteellisen jumalanpalvelustutkimuksen ja 2000-luvun aikana hiljaiseloon jääneen musiikinteologisen tutkimuksen merkityksen. Tutkielman runsaat kuvaukset urkumusiikin käytöstä viidessä erilaisessa jumalanpalveluksessa antavat kiinnostuneille myös näkökulmia musiikin rooleista sekä toteutuksesta liturgisessa ympäristössä.