Skenografinen keho – Keho visuaalis-tilallisena elementtinä esitys- ja nykytaiteessa
Paretskoi, Anastasia (2024)
Paretskoi, Anastasia
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
2024
Maisterin opinnäytetyö
lavastus
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112797111
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112797111
Tiivistelmä
Lavastustaiteen maisterin opinnäytteen kirjallisessa osiossa tarkastelen kehoa skenografisena elementtinä sekä kehon ja tilan suhdetta fenomenologisesta näkökulmasta oman monialaisen praktiikkani kautta. Skenografinen tila tai teos ei tarkoita vain esityslavastuksia, vaan skenografista praktiikkaa voi soveltaa myös esitystaiteen ulkopuolella. Tulkitsen skenografian olevan tilallisesti suuntautunut taiteen tekemisen metodi, joka ottaa huomioon tilan ja kehon vastavuoroisen suhteen. Työni sijoittuu siten laajennetun skenografian diskurssiin, ja tarkastelen skenografisuutta omien kuvataiteellisten teosteni kautta myös nykytaiteen kontekstissa.
Fenomenologinen käsitys tilasta laajenee pelkästä fyysisestä paikasta kokemukselliseksi ilmiöksi. Siten skenografiakaan ei ole vain konkreettisten lavasteiden ja esityspaikkojen rakentamista, vaan laajemmin tilojen tuntujen ja tilanteiden sekä tilassa tapahtuvan havainnon ja toiminnan suuntaamista eri keinoin. Ajatteluni lähenee tässä fenomenologian ohella skenografian holistisia ja uusmaterialistisia tulkintoja. Näin myös näyttämötoiminta ja esiintyvät kehot tulevat osaksi skenografista suunnittelua. Skenografia lähentyy taiteellisena praktiikkana siten koreografiaa, kehon, tilan ja liikkeen suhteeseen suuntautuvaa työskentelyä.
Kaikki esitystilanteeseen osalliset kehot vaikuttavat tilalliseen kokemukseen toimien tulkintani mukaan skenografisina kehoina. Esitystilanteessa läsnäolevien esiintyjien ja katsojien lisäksi tarkastelen tavallisesti siitä poissaolevan skenografin kehollista kokemusta ja materiaalista työskentelyä tilan kanssa. Vertaan tilasuunnittelijaa osin oman taustani vuoksi kuvataiteilijaan, ja hahmottelen kehollisen skenografian metodia erityisesti kehotaiteen taustaa vasten. Kehotaiteessa taiteilijan oma keho toimii paitsi taiteen tekemisen välineenä ja materiaalina, myös taideteoksena tai sen tapahtumisen paikkana.
Kokemuksellisuuden kautta tulkittuna skenografiasta tulee pelkästään visuaalisesti tarkkailtavan teosobjektin sijaan kokemuksia mahdollistava paikka siihen osallistuville kehollisille kokijoille, jotka yhdessä rakentavat esityksen tai muun skenografisen teoksen rihmastoisena tapahtumana omista tulkinnoistaan käsin.
Opinnäytteeni taiteellinen osio, Tampereen Työväen Teatterissa keväällä 2024 esitetyn Tiikerioopperan lavastus oli konkreettinen yritykseni työstää skenografista koreografiaa ja esiintyvää kehoa skenografisena elementtinä osana teatteriesitystä. Se koostui liikkuvista lavaste-elementeistä, joiden kautta skenografia pyrki ohjaamaan myös näyttämötoimintaa ja esiintyjien kehollista läsnäoloa lavalla.
Fenomenologinen käsitys tilasta laajenee pelkästä fyysisestä paikasta kokemukselliseksi ilmiöksi. Siten skenografiakaan ei ole vain konkreettisten lavasteiden ja esityspaikkojen rakentamista, vaan laajemmin tilojen tuntujen ja tilanteiden sekä tilassa tapahtuvan havainnon ja toiminnan suuntaamista eri keinoin. Ajatteluni lähenee tässä fenomenologian ohella skenografian holistisia ja uusmaterialistisia tulkintoja. Näin myös näyttämötoiminta ja esiintyvät kehot tulevat osaksi skenografista suunnittelua. Skenografia lähentyy taiteellisena praktiikkana siten koreografiaa, kehon, tilan ja liikkeen suhteeseen suuntautuvaa työskentelyä.
Kaikki esitystilanteeseen osalliset kehot vaikuttavat tilalliseen kokemukseen toimien tulkintani mukaan skenografisina kehoina. Esitystilanteessa läsnäolevien esiintyjien ja katsojien lisäksi tarkastelen tavallisesti siitä poissaolevan skenografin kehollista kokemusta ja materiaalista työskentelyä tilan kanssa. Vertaan tilasuunnittelijaa osin oman taustani vuoksi kuvataiteilijaan, ja hahmottelen kehollisen skenografian metodia erityisesti kehotaiteen taustaa vasten. Kehotaiteessa taiteilijan oma keho toimii paitsi taiteen tekemisen välineenä ja materiaalina, myös taideteoksena tai sen tapahtumisen paikkana.
Kokemuksellisuuden kautta tulkittuna skenografiasta tulee pelkästään visuaalisesti tarkkailtavan teosobjektin sijaan kokemuksia mahdollistava paikka siihen osallistuville kehollisille kokijoille, jotka yhdessä rakentavat esityksen tai muun skenografisen teoksen rihmastoisena tapahtumana omista tulkinnoistaan käsin.
Opinnäytteeni taiteellinen osio, Tampereen Työväen Teatterissa keväällä 2024 esitetyn Tiikerioopperan lavastus oli konkreettinen yritykseni työstää skenografista koreografiaa ja esiintyvää kehoa skenografisena elementtinä osana teatteriesitystä. Se koostui liikkuvista lavaste-elementeistä, joiden kautta skenografia pyrki ohjaamaan myös näyttämötoimintaa ja esiintyjien kehollista läsnäoloa lavalla.