Merkitystaitos ja eräitä muita roiveita

Abstract

Opinnäytetyöni on runo- ja esseemuotoa yhdistävä hybridi, jossa tarkastelen ”ymmärtämisen poetiikkaa”: tutkin sitä, millä erilaisilla tavoilla se, ettei ymmärrä jotakin voi olla merkityksellistä. Keskeisiä tutkimuksellisia kysymyksiä opinnäytetyössäni ovat: Millaista tietoa ymmärtämättömyys tuottaa? Millä eri tavoin voi olla ymmärtämättä? Jos voi ymmärtää tarkasti, voiko myös olla ymmärtämättä tarkasti?

Työni koostuu kahdesta lukijalle laaditusta taustoittavasta kirjeestä ja niiden väliin asettuvasta katkelmallisesta runoesseestä. Kirjeet luotaavat teoksen teemaa ja toimivat sen aloitus- ja lopetussanoina. Runoessee puolestaan tarkastelee sekä sisällöllään että muodollaan ymmärtämisen ja ymmärtämättömyyden kysymyksiä.

Ymmärtäminen nähdään yleensä kielellisen vuorovaikutuksen onnistumisena ja siten sen päämääränä. Työssäni kysyn: millainen onnistuminen voisi olla se, että jättää tarkoituksellisesti ja huolellisesti ymmärtämättä, että merkitysten tarkentamisen ja sulkemisen sijaan pyrkii avaamaan niitä? Ehdotan, että tällainen toiminta voi laajentaa näkemyksiä toisenlaisille ajatteluille ja paljastaa vakiintuneita käsityksiä siitä, mitä on (inhimillinen) ymmärrys. Se hamuaa kohti muunlaisia ymmärryksiä.

Tarkasteluuni kytkeytyy kokeellinen asetelma, jossa hyödynnän itse kehittämiäni sanoja. Nämä sanat näyttävät suomen kieleltä, mutta eivät kytkeydy merkitykseen millään konventionaalisella tavalla. Ne ovat sellaisia kuten roive, kohvelo ja huohto. Kehittämieni sanojen avulla tarkastelen sitä, mitä tekstille ja sen vastaanottamiselle tapahtuu, kun jotkut sen sanat vastustavat merkityksen tarkentumista. Yhdeksi tutkimuskysymykseksi siis asettuu: miltä tuntuu se, ettei ymmärrä teoksen kieltä, että kieli hankoilee ymmärtämistä vastaan.

Opinnäytetyöni tutkimuksellinen tausta on monitieteinen: hyödynnän kielifilosofiaa, teologiaa sekä kirjallisuus- ja kielitiedettä. Keskeisiksi teoreettisiksi viitepisteiksi asettuvat keinotekoisten kielten perinteet, aseeminen runous, posthumanismi ja sanamagia.

Ehdotan opinnäytetyössäni, että on tärkeää luoda tilaa sellaiselle, joka on vasta muotoutumassa ja joka ei ehkä koskaan muodostu rajoiltaan tarkaksi. Katson, että sellaisesta, mitä ei ole vielä olemassa tai mikä paikantuu hankalasti, on perusteltua puhua halkeilevalla ja aukkoisella, kuvitteellisella kielellä.