Taiteilijan vastuu
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Opinnäytteeni koostuu kahdesta teemasta: Kulttuurileikkaukset, ja tarinoiden tärkeys suhteessa tietoisuuteen. Keskustelen teemoista omien
taiteellisten ihanteitteni perustalta ja avaan näkemyksiäni taiteen, kommunikaation ja henklökohtaisien kokemuksieni perspektiivistä.
Kulttuurileikkauksien suhteen tutkin vaihtoehtoja parantaa esiintyvien taiteiden asemaa nyky-yhteiskunnassa. Leikkauspolitiikka viestii
mielestäni taiteen yhteiskunnallisen aseman alhaista asemaa ja sen kohottaminen saavutetaan vain hyvällä taiteella; yleisöystävällisellä
taiteella. Mikä määrittelee hyvän taiteen on moniuloitteinen kysymys, mutta tunteet, tuttuus ja toimijuus toimivat käsitteinä avaamassa
omia ihanteitani esittävissä taiteissa. Tunteet ovat universaaleja ja sallivat esiintyvien taiteiden kommunikoida ihmiseltä ihmiselle
historioistaan huolimatta. Tuttuus taas vangitsee potentiaalisen kokijan mielenkiinnon vetoamalla hänen historiaan. Toimijuus on taasen
älyä ruokkiva aspekti, joka tarjoaa vain kysymyksen, mutta ei vastausta. Hyvän taiteen määritelmien ohessa kyseenalaistan tämänhetkisiä
vaikuttamisen keinoja alallamme, etenkin Teatterikorkeakoulun oppilaiden keskuudessa, ja ehdotan potentiaalisesti solidaarisempia
vaihtoehtoja vaikuttamiseen. Vastakkainasettelen mustavalkoisesti taiteen ja kulttuurin puolesta puhujat ja niitä vastaan toimivat tahot, jotta
voisin itse mahdollisimman selkeästi toimia diplomaattina kahden välillä. Pohdin syitä leikkauksiin, niiden ymmärtämiseen ja niitä vastaan
tehokkaammin taistelemiseen, joiden yhteydessä avaan omia taiteellisia ihanteitani tarinoiden ja taiteen suhteen: hyvät tarinat ovat
mielestämmme alamme pelastus pidemmässä kaavassa. Tarinan tärkeys ja tietoisuus-yhtälö on lyhyempi, tieteellisempi ja
spekulatiivisempi kokonaisuus pohtien kysymystä: miksi tarina on tärkein osa esiintyviä taiteita, ja miten se vaikuttaa näyttelijäntaiteeseeni.
Perimmäisin syy tarinan fundamentaalisuuteen on mielestäni tietoisuuden tapaa havainnollistaa maailmaa tarinoiden kautta. Ihmisen aivon
tapa kääntää ulkomaailmasta tulleita aistimuksia sisäisiksi subjektiivisiksi kokemuksiksi on mielestäni synonyyminen konseptin "tarina"
kanssa. Syy-seuraussuhteiden sarja rakentuu tietoisuudessa tarinan muotoon ja on mielestäni luonnollinen väylä ihmisen tavassa älyllistää
kokemaansa; ymmärtää. Käytän termiä luontainen narratiivi tukemassa tarinankerronnan ja tietoisuuden yhdistämistä , ja pohdin luontaisen
narratiivin implikaatioita näyttelijäntyöllisiin kokemuksiini elokuvan Levoton tuhkimo parissa.