Ego näyttelijäntaiteessa - havaintoja
Ladataan...
Ilvesniemi_Akseli_2025.pdf - 437.17 KB
Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsittelen egoa ja sen vaikutuksia näyttelijäntaiteeseen ja etenkin näyttelijäntaiteen opiskeluun. Lyhykäisyydessään työn rakenne on seuraava: Avaan aluksi egon käsitettä lähdekirjallisuuden pohjalta ja pyrin määrittelemään sen tarkkuudella, joka palvelee tätä opinnäytetyötä. Tämän jälkeen kerron lyhyesti matkastani Teatterikorkeakouluun ja pyrin ymmärtämään sitä, miksi tulin Teakiin sellaisena ihmisenä ja näyttelijänä kuin tulin. Sitten käsittelen laajasti kouluvuosieni vaiheita erilaisten kurssikokemusten ja produktioiden kautta ja pyrin lopulta ymmärtämään sitä, miksi lähden Teakista sellaisena ihmisenä ja näyttelijänä kuin lähden.
Opinnäytetyössäni on jokseenkin kronologinen rakenne. Se seuraa matkaani teatterikouluun, kertaa pääsykoekokemuksia, nostalgisoi sisäänpääsyn tuomaa huumaa, muistelee kandivuosien kipuilua ja juhlii maisterivuosien oivalluksia. Egon teema on läsnä läpi opinnäytetyön. Kerron kuinka vaikeaa minun oli opintojeni alussa suostua opiskelemaan ja myöntää olevani kesken, miten paha kolaus keskeneräisyyden myöntäminen oli ja mitä uusia haasteita siitä seurasi. Lopulta valotan niitä hetkiä, jolloin henkiset umpisolmuni lähtivät aukenemaan. Matkan varrella käydään välillä aiheen vieressä pienillä sivupoluilla, jotka kuitenkin pitävät sisällään mielestäni kiinteää tavaraa näyttelijäntyöstä.
Työn loppupuolella pohdin myös paljon näyttelijäntaiteen kestävyyttä ja mielekkyyttä. Luvussa 8 esittelemäni näyttelijän tarpeiden hierarkia on eräänlainen johtopäätökseni siitä, miten ammattiimme voisi suhtautua mahdollisimman kestävästi ja samanaikaisesti tehdä siitä elämyksellistä ja kiehtovaa. Hierarkiassa esitän, että näyttelijän on ensin vastattava perustavanlaatuisiin tarpeisiin kuten siihen, että hän saa pyyteetöntä nautintoa näyttelijäntaiteen harjoittamisesta, tulee taiteensa kanssa nähdyksi työtilanteissaan sekä osaa suhtautua itseensä rehellisesti ja armollisesti. Jos nämä tarpeet täyttyvät, näyttelijä voi halutessaan lähteä haastamaan itseään ja jopa tavoittelemaan alallemme ominaista ulkoista tunnustusta.
Opinnäytetyöni on tyylilajiltaan kaunokirjallisen teoksen ja tieteellisen kirjoituksen hybridi. Hyvin kirjoittajansa oloinen.