Mitä jää jäljelle? : erasure-runous ja poispyyhkimisen poetiikka
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastelen erasure-runouden menetelmää, sen historiaa ja yhteyksiä kuvataiteeseen. Keskeinen tutkimuskysymykseni on: miten merkitys muodostuu erasure-runoissa? Erasure on löydetyn runouden ja menetelmällisen kirjoittamisen muoto, jossa tekijä ottaa olemassa olevan tekstin teoksensa lähtökohdaksi ja pyyhkii pois, peittää tai muulla tavoin poistaa siitä suuren osan, luoden uuden teoksen siitä, mikä jää jäljelle. Opinnäytteeni on ensimmäinen laajempi suomenkielinen katsaus erasure-runouteen. Jäsennän työssäni erasure-runouden suhdetta käsitteelliseen ja menetelmälliseen kirjoittamiseen sekä kartoitan sen asemaa suomalaisessa runoudessa. Osoitan, että erasure-runoudessa keskeistä on suhde poispyyhittävään lähdetekstiin sekä menetelmän luoma läsnä- ja poissaolon välinen jännite. Työssäni tarkastelen erasure-runoutta myös osana feministisen uudelleenkirjoittamisen traditiota, jolloin poispyyhkiminen ei ole vain esteettinen ele, vaan keino vaikuttaa kieleen, kollektiiviseen muistiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Opinnäytteeni jakautuu kahteen osaan: reflektiivinen osio kartoittaa erasure-runoutta ja analysoi kolmea poistomenetelmää hyödyntävää teosta: Alfredo Jaarin Real Pictures (1995), Jan Hellgrenin Luonnoskirja 13 (2016) ja M. NourbeSe Philipin Zong! (2008). Liitteenä oleva taiteellinen osio koostuu omista erasure-menetelmällä luomistani teoksista, jotka sijoittuvat runouden, kuvataiteen ja käsitetaiteen välimaastoon. Olen käyttänyt kaikissa runoissani samaa, itse kehittämääni metodia: poistan vanhojen tietokirjojen sivuilta tekstiä ja kuvaa digitaalisesti kuvankäsittelyohjelmassa, ja jätän vain osan näkyviin, alkuperäisille paikoilleen. Taiteellinen osio ei ole valmis teoskokonaisuus, vaan se toimii katsauksena siihen, miten olen tutkinut erasure-menetelmää ja kehittänyt omaa poispyyhkimisen poetiikkaani. Se tuo esiin erasure-runouden potentiaalin ja avaa uudenlaista, taiteidenvälistä näkökulmaa suomenkieliseen menetelmälliseen kirjoittamiseen. Opinnäytteeni reflektiivinen ja taiteellinen osio keskustelevat keskenään ja valottavat erasure-menetelmän mahdollisuuksia sekä kriittistä potentiaalia. Läpi reflektiivisen osan kulkee pohdinta omasta taiteellisesta prosessistani sekä siitä, mitä yhteyksiä kirjoittamisella ja valokuvalla on työskentelyssäni. Taustani on valokuvataiteessa, joten kysymykset kuvan ja sanan sekä lukemisen ja katsomisen suhteesta nousevat myös esiin. Erasure-runot toimivat sekä kielellisen että visuaalisen merkityksentuotannon tasolla, ja erasuren voi nähdä yhtenä taiteidenvälisen kirjoittamisen muotona. Ehdotan opinnäytteessäni, että erasure on kirjoittamisen ohella myös lukemisen muoto. Erasure-runoissa on näkyvissä lukemisen jäljet eli se, miten tekijä on lukenut lähdetekstiä ja reagoinut siihen. Tätä kautta erasure-runoutta voi lähestyä performatiivisen lukemisen näkökulmasta, jossa lukeminen on aktiivista, tuottavaa toimintaa. Poispyyhkimisen poetiikka hahmottuu työssäni taiteellisena ja esteettisenä kysymyksenä, joka ei rajaudu vain erasure-runouteen, vaan ulottuu myös kuvataiteen teoksiin, joissa poistamisen tai piilottamisen ele toimii keskeisenä ilmaisun keinona.