Raivattu tie : arjen rutiinit itsetuntemuksen ja tietoisen pyrkimyksen mahdollistajana
Ladataan...
727.92 KB
Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa reflektoin auki arkeni rutiinit. Päivittäin toistuvat tekojeni sarjat ovat johtaneet minut syvempään itsetuntemukseen ja vahvistaneet kykyäni toteuttaa tietoisia pyrkimyksiä. Suunnitelmallisuus ja vaativa työstö itseni kanssa ovat vähentäneet kroonisen masennuksen ja prokrastinaation valtaa elämässäni. Nyt tunnen itseni psykofyysissosiaalisesti työkykyiseksi ihmiseksi, mikä ei ole ollut kohdallani itsestäänselvyys. Väitän viidettä vuotta jatkuvan prosessin kehittää ja toteuttaa arkisia rutiineja olevan kehitykseni kivijalka. Kirjoitan itsetietoisesti itselleni, itsestäni ja itsekseni, sillä uskomuksella, että oman navan kaivelu tarjoaa lopulta parhaimmat keinot ottaa vastuuta omasta elämästä. Tämä saattaakin olla hyödyllisin teko, minkä voin tehdä itselleni, ympärilläni eläville ihmisille, eläimille ja luonnolle. Ensimmäinen kappale, (1.) johdanto, esittelee opinnäytetyön ristiriitaisen päähahmon eksistentiaalisen kauhun, suuret toiveet ja pienet kyvyt. Havahtumisen hetkiksi kutsumani säröt toimivat sielullisina herätteinä, jotta lakkaisin syyttelemästä ulkopuolisia ja ottaisin vihdoin vastuuta omasta hyvinvoinnistani. Pyrkimyksellinen muutostyö itsensä parissa vaatii ensiksi tietoa siitä, kuka olen, millaiseksi haluan tulla – ja miksi. Kappaleessa kaksi, (2.) Gnōthi seauton (tunne itsesi) kysynkin, mitä työtä vaatii tämän hetken tilanne, jotta identiteettini ja todelliset tekoni olisivat yhdenmukaiset suhteessa pyrkimyksiini ja arvoihini. Alaotsakkeina esittelen neljä tärkeintä motiiviani: (I) tarve purkaa sisäistä jännitettä, (II) halu ymmärtää maailmaa ja itseä, (III) kaipaan kommunikaatiota luolani ulkopuolella ja (IV) tahdon kasvaa jaloksi ja maksaa kiitollisena takaisin. Nämä yhdessä muodostavat motivaationi ylipäätään yrittää yhtään mitään. Kolmas kappale (3.) Tietoisen pyrkimyksen podium nostaa esille ne tärkeimmiksi kokemani praktiset työkalut ja rutiinien sarjat, joidenka avulla operoin arjessani motiiveista jalostuneita tietoisia pyrkimyksiä. Kun tiedostaa hieman kuka on ja mitä tarvitsee, voi rakentaa itselleen olosuhteita, joissa tietoisen pyrkimyksen aktit muovautuvat arjessa toistuviksi rutiineiksi. Kappaleen neljästä alaotsikosta ensimmäinen on (I) ’Tee identiteetistäsi mitattava elämäntapa’. Oikeita asioita uudestaan tekemällä ja tuloksia mittaamalla vahvistan sellaisen identiteetin voimaa, jollaiseksi haluan tulla. Toinen alaotsikko (II) ’Keskittymiskyky – 2000-luvun supervoima’ muistuttaa tietoisen läsnäolon merkityksestä ja esittelee tukun keskittymistämme uhkaavia tekijöitä, pahimpana älylaitteet. Seuraavassa alaotsikossa (III) ’Mēden agan – yksinkertaisesta elämässä – ja taiteessa’ suuntaan katseeni siihen, miten kohtuullisuuden hyve elämäntapana vahvistaa huomiokykyä sille, mikä on arkisen aherruksen luomisaktissa pyhää ja tärkeintä. Viimeiseksi on (IV) ’Aika kunnioittaa aikaa’, jossa pohdin maailmankaikkeuden mahtavinta voimaa, jota emme mielestäni arvosta sen ansaitsemalla tavalla. Tästä johtuen prioriteettimme ovat vinoutuneita, ja asetamme ensimmäisen viimeiseksi. Lopuksi kappaleessa neljä (4.) Engya, para d' ata (takuu on tuhoksi) ympyrä sulkeutuu ja palaan ajatuksiini suhteesta kontrolliin. Voin tehdä suunnitelmia, järkeillä systeemeitä, toistaa rutiinien sarjoja hautaan saakka, vaan varminkin tie on aina alisteinen käänteisille voimille. Toteutan arjessani syvenevää tunnetta tarkoituksestani, mutta jokainen yritykseni on parhaimmillaankin vain pyrkimyksen aie, kuin hento kuiskaus jonkun suuremman ja sanomattoman edessä. Opinnäytetyön valmiiksi saattamisessa kirjoittamisen rutiinit ovat olleet mitä parahin työvälineeni. Jokaisena päivänä havainnoin ja kuokin tarkemmin sitä, mikä on kaikista tärkeintä. Haastan itseäni uudelleen ja uudelleen kysymään, miksi todella teen sitä, mitä teen. Viisitoista viimeisintä vuotta elämästäni ovat teatteri ja siihen liittyvät ambitiot olleet selkeä tie seurattavaksi. Nyt autenttisuuden kaipuuni mukaan seuraavat viisitoista vuotta seuraan luontoa, raapustan kirjaimia ja samoilen tietöntä tietä kera Hesse-koiran, hellaakoskelaisen vapaassa hengessä.