Katsojasta toimijaksi : voiko dramaturgi jalkauttaa ihmisiä suoran toiminnan ilmastoaktivismiin?
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Maisterin kirjallisessa lopputyössäni pohdin, voiko dramaturgi tai näytelmäkirjailija
jalkauttaa ihmisiä suoran toiminnan ilmastoaktivismiin. Toisin sanoen kysyn, voiko
dramaturgi ja/tai näytelmäkirjailija yllyttää katsojia toimijoiksi. Rajaan tarkasteluni
ilmastoaktivismiin. Lähtökäsitteeni ovat ilmastokriisi, ekologinen jälleenrakentaminen,
aktivisti, artivisti ja dramaturgi. Näiden pohjalta hahmottelen, mitä tarkoitan
aktivistisella dramaturgilla.
Lähestyn näytelmäkirjailija-dramaturgi- sekä aktivistiosaamisteni yhteenkietomista
kahtaalta. Ensimmäisenä tapausmerkkinä käytän kandinäytelmääni, Haavekuvaa.
Pohdin yhteiskunnallisten utopioiden kuvittelemista aktivismin muotona. Kysyn, miksi
kannattaa kuvitella utopioita juuri teatterissa. Toisena tapausesimerkkinä käytän
maisterin taiteellista lopputyötäni, Tervan tie – onko meillä suunnitelma? -esitystä.
Pohdin konkreettisen aktivistisen toiminnan upottamista teatteriesityksen sisälle.
Ruodin matkaa katsojasta toimijaksi myös yleisemmällä tasolla. Muistelen
kokemuksiani, Baltic Circlen Suo anteeksi -ennallistamistalkoissa. Käyn läpi tapauksen,
jossa ranskalaiset artivistit valtasivat lentokenttäkaavoitusalueen. Analysoin Rancièren
filosofiaa voimaantuneesta katsojasta. Erittelen vaikuttavuustutkimuksen haasteita ja
tuloksia ympäristötaiteen saralla. Lopuksi tarjoan 20-kohtaisen työkalupakin
aktivistisesti orientoituneelle dramaturgille.