Sattuman varassa : harjoituksia sattumasta taidepedagogin työvälineenä
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tämä on postkvalitatiivinen, autoetnografinen ja taiteellinen tutkielma sattuman harjoittelusta taidepedagogin työvälineenä. Taideopettajana koen toisinaan hankalaksi jättää tilaa luovuuden vaatimalle tyhjyydelle. Suunnittelen opetustyöni usein valmiiksi mielessäni liian yksityiskohtaisesti. Vaikka suunnittelu on opettajan työssä tärkeää, tulisi luovuudelle jättää enemmän tilaa tapahtua. Tutkielmassani perehdyn sattuman mahdollisuuksiin tyhjän tilan ja suunnitelman yhdistämisessä. Laitan itseni sattuman varaan ja tunnustelen sitä tilaa. Tutkielman postkvalitatiivinen ote vie minua sattumanvaraisesti sattuman äärelle, samalla selvittäen mistä tutkielmassa on kyse.
Aluksi esittelen tutkielman lähtökohtia, kuten omaa taustani esimerkiksi nukketeatterin parissa. Käyn läpi muutakin tutkielman kannalta oleellista termistöä, johon kuuluvat sotku, uusmaterialismi, sattuma ja avantgarde. Sen jälkeen kerron tutkielman taiteellisesta viitekehyksestä, joka muodostuu avantgarden parista, sattumaa tutkineilta taideliikkeiltä ja taiteilijoilta. Näihin kuuluvat Kansainväliset Situationistit, Fluxus ja John Cage. Oman taiteellisen praktiikkani, äänen livelooppaamisen asiantuntijana toimii Miro Mantere.
Käytännön osuudessa teen kolme taiteellista kokeilua, joihin inspiraatioina ovat toimineet edellä mainitut taiteilijat ja taideliikkeet. Ensimmäinen kokeilu on Dérive, jonka tarkoituksena on vaellella päämäärättömästi kaupunkitilassa. Toinen kokeilu on Mail Art. Siinä lähetetään postikortteja, joiden molemmilla puolilla on eri saajien osoitetiedot. Kolmantena kokeiluna esittelen äänikollaasin, jossa liveloopataan ääntä sattumanvaraisuusgeneraattorien ohjaamana. Esittelen kokeilut päiväkirjamaisesti selvittäen missä, milloin ja mitä tapahtui.
Johtopäätöksissä pohdin, mitä sattumasta oivalsin ja koin. Esittelen sattumanvaraisen harjoittelun sattuman syyt, jotka olen jakanut kolmeen kategoriaan. Tutkielmani yksi merkittävimmistä oivalluksista, on äänikollaasikokeilussa alkunsa saanut musiikin improvisoinnin praktiikka. Sen innostamana, olen suunnitellut esitysidean ja käytänteitä opetukseen. Pohdin myös akateemiseen ja pedagogiseen kieleen liittyviä seikkoja tutkielmassani ja itseäni kielen käyttäjä. Asetan vielä tutkielmani utooppisen pedagogiikan asemaan. Ihan lopuksi kerron, mitä lähtisin sattuman parissa seuraavaksi tutkimaan.
This is a post-qualitative, autoethnographic, and artistic thesis on practicing chance as a tool for the art pedagogue. As an art teacher, I sometimes find it difficult to leave room for the emptiness that creativity requires. I often plan my teaching in too much detail in advance, already in my mind. Although planning is important in teaching, more space should be left for creativity to take place. In this thesis, I examine the possibilities of chance in bringing together empty space and planning. I place myself at the mercy of chance and explore that space. The post-qualitative approach of the thesis leads me toward chance in a chance-driven way, while at the same time clarifying what the thesis is about.
At the beginning, I present the starting points of the thesis, including my own background, for example in puppetry. I also go through other terminology essential to the thesis, such as mess, new materialism, chance, and the avant-garde. After that, I discuss the artistic framework of the thesis, which is formed by avant-garde art movements and artists who have explored chance. These include the Situationist International, Fluxus, and John Cage. Miro Mantere acts as an expert on my own artistic practice, live looping sound.
In the practical part, I carry out three artistic experiments inspired by the artists and movements mentioned above. The first experiment is dérive, the purpose of which is to wander aimlessly through urban space. The second experiment is Mail Art, in which postcards are sent with the address details of different recipients on each side. As the third experiment, I present a sound collage in which sound is live-looped under the guidance of randomness generators. I present the experiments in a diary-like manner, explaining where, when, and what happened.
In the conclusions, I reflect on what I understood and experienced about chance. I present the causes of chance-based practice, which I have divided into three categories. One of the most significant insights of my thesis is the practice of musical improvisation that began with the sound collage experiment. Inspired by this, I have developed a performance idea and practices for teaching. I also reflect on questions related to academic and pedagogical language in my thesis, as well as on myself as a user of language. I further position my thesis within utopian pedagogy. Finally, I explain what I would next like to study in relation to chance.