Luonto opettajana tuntemattoman kohtaamisessa : oleilua ja vaeltelua tietämättömyyden poluilla tuntemattoman rajamaastossa

Abstract

Opinnäytetyöni tutkii, kuinka luontokokemus voi tukea teatteriopettajan henkistä ja ammatillista kasvua tuntemattoman äärellä ja mikä on minulle riittävää. Tutkimukseni pyrkii selvittämään, millä tavoin luonto voi opettaa kohtaamaan tuntematonta, mitä voimme oppia luonnon arvaamattomuudesta ja omalakisuudesta, ja voisiko näiden äärelle asettuminen opettaa viehättymään hallitsemattomuudesta. Lähestyn kysymyksiä ammatillisesti teatteriopettajan henkisen kasvun näkökulmasta sekä pedagogisesti luonnon opetuksellisuuden kautta. Tutkimukseni on laadullinen, jonka tavoitteena on ymmärtää luontokokemuksen opetuksellista näkökulmaa. Hyödynnän työssäni autoetnografista menetelmää, jossa aineistona toimivat omat kokemukseni ja toimintani luontoympäristössä sekä opetusharjoittelussa.

Luonto on ollut aina toinen kotini ja turvapaikkani. Olen viettänyt siellä paljon aikaa yksin jo varhaislapsuudestani lähtien. Luonto on myös yksi tärkeimmistä opettajistani. Jokainen luontoseikkailu on samalla tutkimusmatka itseeni. Luonto on tarjonnut oppimisen hetkiä tuntemattoman ja hallitsemattoman äärellä sekä opettanut epävarmuuden sietämistä ja hetkessä elämistä. Kokemukset ovat rohkaisseet heittäytymään ja poikkeamaan tutulta polulta. Teatteriopettajana tuntemattoman kohtaaminen voi näyttäytyä keskeneräisyyden, riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteina. Opinnäytetyössäni tarkastelen, kuinka lähestyä tuntematonta joustavammin ja itsemyötätuntoisemmin luonnon oppien kautta.

Opetusharjoittelu luontoteatteriprojektini parissa sulautui osaksi opinnäytetyötäni. Tarkastelin opetusharjoittelussani, millaiseen taiteeseen luonto voi innoittaa ilman ennakko-odotuksia ja mikä on minulle riittävää. Luontoteatterin päätösesitys Pimeän Valo toimi opinnäytetyöni tarkastettavana taiteellis-pedagogisena osiona. Dokumentoin opetusharjoitteluani päiväkirjan muodossa, josta olen nostanut keskeisimpiä havaintoja tutkimukseeni. Luontoilupäiväkirjani muodostaa merkittävän osan aineistostani käyden vuoropuhelua harjoittelupäiväkirjan sekä aiheeseen liittyvän tutkimus- ja kirjallisuusaineiston kanssa.

Tutkimukseni osoitti, että tuntemattomana näyttäytyvä epävarmuus on mahdollista kohdata joustavasti ja leikkisällä uteliaisuudella. Luontokokemukset voivat vahvistaa kykyämme sietää keskeneräisyyttä, käsitellä riittämättömyyden tunteita sekä suhtautua epävarmuuteen joustavammin. Lisäksi työni osoitti, että yksinkertaisesta voi syntyä riittävää taidetta. Teatteriopettajan työ on jatkuvaa oppimista ja uuden hallitsemista, mutta meillä itsellämme on mahdollisuus määritellä, kuinka vaativasti suhtaudumme työhömme. Uutta oppiakseen on sukellettava välillä ei-tietämisen tilaan. Opinnäytetyöprosessin myötä syntyi jonkinlaisen matkan estetiikka, jossa virheitä tai epäonnistumista ei ole, ja jossa täydellisyys on mahdotonta, epätäydellisyys luonnollista.