Sympaattinen kaaos

Abstract

Opinnäytetyöni taiteellinen osa koostui öljyvärimaalauksista ja piirustuksista, joita sitoi yhteen Kuva/Tila-galleriaan toteuttamani tapettimainen seinämaalaus. Teosten teemoissa yhdistyivät figuratiivisuus, lapsuudenkotini vaikutus esteettisiin mieltymyksiini ja nykyinen elämäni. Teokset käsittelivät itsensä hyväksymistä ja kompuroimista aikuisten maailmassa. Niissä oli myös runsaasti psykologista latausta, emotionaalisia kerroksia sekä huumoria ja dramatiikkaa. Oma avainteokseni oli Gangstereita ja jumalia, jonka symboliikka, värillisyys ja mielenmaisema ikään kuin levisivät pienempiin teoksiin. Mark Titmarshin kehittämä laajennetun maalauksen käsite sopii mielestäni taiteelliseen opinnäytetyöhöni, jossa keskeistä on teosten välinen kommunikaatio.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa käsittelen työskentelyprosessiani vaikeuksineen ja onnistumisineen, itseäni kiinnostavia teemoja sekä ajatuksiani väristä ja niin kutsutusta “hyvästä mausta”. Työskentelyprosessin alussa suunnittelen teokset yleensä kirjoittamalla ja pyörittelemällä niitä mielikuvissani. Lopputyöprosessin aikana aloin antaa tälle hiljaiselle työvaiheelle entistä suuremmin arvoa. Minua eniten kiinnostava aihe on yleisinhimillinen ihmisenä elämisen hankaluus, sekä suhde itseen ja toisiin. Koen hengenheimolaisuutta Alice Neelin ja Henri Matissen kanssa erilaisista tyyleistämme huolimatta. Neel ja minä käsittelemme muotokuvaa habituksen ja sosiaalisen aseman linssin läpi. Matissen työskentelemisessä temperamentti näkyy tiloissa ja esineissä. Paikallisvärien käyttö ja koristeellisuus näyttävät viehättävän meitä kumpaakin.

Peilaan opinnäytetyön kirjallisessa osassa työskentelyäni myös Georgia O’Keeffen tuotantoon. Vaikka O’Keeffen kukat ja simpukat soivat lähes jumalallisella tavalla ja oma kuvamaailmani on paikoin suorastaan räävitön, jokin asioiden ja objektien maalauksellisen käsittelytavan kiinteydessä ja tiiviydessä meitä yhdistää.

Näyttelyyn toteuttamani ripustuksen salonkimaisuus ja taustalle maalaamani kuosi tekivät kokonaisuudesta itsessään teoksen. Tapettikuvion päälle ripustetut maalaukset olivat kuin ikkunoita tai kuvia kuvassa. Lopputyöni käänsi heikkoudeksi kokemani “rönsyilyn” vahvuudeksi. Työskentelyni vapautui omasta epätäydellisyydestäni käsin yhteydeksi itseen ja ympäröivään maailmaan. Lopputuloksesta välittyi mielestäni taiteellinen kasvu.