Eiks ääni ookin tärkee? Näyttelijän ääni-identiteeti ja sen monet vaiheet

Abstract

Opinnäytteessäni ”Eiks ääni ookin tärkee?” tarkastelen näyttelijän ääni-identiteettiä. Tutkin äänen matkaa lapsuudesta tähän päivään. Pohdin oman puheääneni kautta, kuinka ympäristömme, perhetaustamme, harrastuksemme, sukupuolemme ja työkokemuksemme vaikuttavat tapaamme puhua ja käyttää ääntä. Tarkastelen äänen identiteettiä myös näyttelijäntyön linssien läpi, etenkin osana Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen maisteriohjelmaa. Nostan myös äänellisesti tärkeitä työkokemuksia viime vuosilta niin koulun kuin kenttätyön tiimoilta. Läpi opinnäytteen käyn keskustelua Samuli Niittymäen haastattelun kanssa. Halusin haastatella Niittymäkeä nimenomaan siksi että hänen näyttelijäntyönsä äänellinen ilmaisu kiinnosti minua. Johdannossa kerron miksi päädyin kirjoittamaan opinnäytettä juuri äänestä, sekä siitä millä uteliaisuudella siihen suhtaudun. Toisessa kappaleessa reflektoin puheäänen kehitystä sekä äänellistä elämänkertaani. Avaan myös suhdettani perheeni jäsenten ääniin ja siihen, miten suhtaudun ääniin ympärilläni, oli kyseessä sitten kollega tai näyttelijä, jonka työtä ihailen. Tarkastelen myös suhdettani naiseuteen ja siihen miten oman sukupuolen tutkiminen koulussa on vaikuttanut ääneeni. Havannoin äänen kuormituksesta johtuvaa sairasteluani ja sitä, miten se on opettanut minua huoltamaan ääntäni. Kolmannessa kappaleessa pureudun äänen ja näyttelijäntyön suhteeseen. Pohdin, millainen oppija olen ja miten se näyttäytyy eri projekteissa ja kursseilla. Käsittelen äänenkäytön perustekniikkaa ja mitä olen siitä oppinut. Mukana on kokemuksia runokurssilta sekä puheen yksityistunneilta. Paneudun äänen ja fysiikan yhteispeliin ja kerron havaintojen avulla siitä, miten tämä on vaikuttanut ääneeni mm. studiokurssilla, klovneriassa ja Fitzmaurice-tekniikan kurssilla. Käsittelen äänettömyyden ja hiljaisuuden tuomaa vapautta osana Nimetönprojektia, jonka teimme viimeisenä kandivuonna. Kirjoitan ilmaisusta vieraalla kielellä ja murteiden ja aksenttien opiskelujen tuomasta ilosta. Lopuksi käyn läpi rakasta mutta kompleksista suhdettani laulamiseen ja kehityskaartani laulutunneilla. Neljännessä kappaleessa suurennuslasin alla on maisteriajan tuoreet havainnot äänestäni. Reflektoin taivaltani taiteellisen opinnäytteeni, pitkän improvisaatiokurssin aikana ja poimin sieltä tärkeitä äänellisiä havaintoja. Kerron kuunnelma- ja dubbauskurssien asettamista haasteista ja mitä niistä opin. Kerron kokemuksestani Elina Knihtilän mestarikurssilla ja siitä, miten luomani Bruscon-hahmo vei minut tutun, vähän piilossa olleen minäni luo. Kerron äänitöistä mainosspiikkerina ja kokemuksistani lukijana sekä Finlandia-gaalassa että osana Tuntematon sotilas -lukumaratonia. Näissä molemmissa onnistuin hyödyntämään oppimaani roolityöstä, sekä harjoittelun tärkeydestä. Viidennessä kappaleessa pohdin oppinäytteen tekoprosessia, ja siitä miten solmuun se minut sai. Mukana on ajatuksia siitä, miltä tuntuu olla valmistumisen kynnyksellä, ja mikä ilo on ollut huomata, että olen oppinut jotain. Lopuksi jaan tekemäni äänimanifestin.