Kohti itsevarmaa yhteissoittoa : Minäpystyvyyden tunteen kokemuksia peruskoulu- ja lukioikäisten bändiopetuksessa.

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan peruskoulu- ja lukioikäisten oppilaiden minäpystyvyyden tunteen kokemuksia bändiopetuksen kontekstissa. Tutkimuskysymykseni ovat:

1. Mitkä tekijät vahvistavat tai heikentävät oppilaiden minäpystyvyyden kokemuksia bändisoitto- tilanteessa? 2. Millaisia kokemuksia oppilaille rakentuu minäpystyvyyden tunteesta yhteismusisointitilanteissa? 3. Miten oppilaat kokevat musiikillisten onnistumisten vaikuttavan minäpystyvyyteensä bändisoitossa?

Tutkimuksen lähtökohtana on huoli siitä, että yhteismusisointi koetaan helposti suorituskeskeisenä ja itsekriittisyyttä vahvistavana tilanteena, mikä voi estää oppilaita ilmaisemasta itseään vapaasti ja luottavaisesti. Tavoitteena on havainnoida, millaiset pedagogiset tekijät tukevat oppilaiden minäpystyvyyden tunnetta yhteissoitossa sekä pyrkiä ymmärtämään, millaisia ilmiöitä, tunteita ja kokemuksia nousee esiin musiikin ryhmäopetuksen arjessa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Albert Banduran minäpystyvyyden käsitteeseen. Aineisto koostuu laadullisista havainnoista sekä oppilaskyselystä, joiden avulla tarkastellaan kokemuksia bändiopetuksen vaikutuksesta minäpystyvyyteen. Tutkimus pyrkii myös vastaamaan musiikkikasvatuksen kentällä esiintyvään tarpeeseen kehittää pedagogisia menetelmiä, jotka vahvistavat oppilaan itsevarmuutta musiikillisen ryhmätoiminnan kautta.

Tulokset osoittavat, että turvallinen ilmapiiri, kannustava palaute ja oppilaan yksilöllinen huomioiminen ovat keskeisiä tekijöitä minäpystyvyyden tukemisessa. Tutkimus korostaa opettajan roolia sosiaalisen tuen antajana ja yhteismusisoinnin mahdollisuutta toimia myönteisenä väylänä oppilaan henkilökohtaiselle kasvulle ja hyvinvoinnille. Työ tarjoaa musiikinopetukseen näkökulmia siitä, miten yhteismusisointi voi toimia voimavarana yksilön vahvan minäpystyvyyden tunteen rakentamisessa.